Mitä kaikkea kolmeen vuoteen mahtuu

Halusin ehdottomasti tulla kirjoittelemaan, koska on vain sellainen fiilis. Tämä päivä on ollut monella tavalla ajatuksia herättävä ja hiukan haikeakin. Yhdellä tunnilla pohdittiin näitä kolmea vuotta, jotka ovat nyt pian ylä-asteella vietetty. Palaan ajatuksissani siihen kohtaan jolloin astelin kohti tuntematonta ujona ja pelokkaana. Kuinka suurelta tuntuikaan siirtyä kyläkoulusta ylä-asteelle. Se on ollut ehkä suurin muutos elämässäni tähän mennessä. Jos miettii miten paljon päiviä on mahtunut kolmeen vuoteen niin sitä ei oikeastaan voisi edes uskoa todeksi. Näissä kolmessa vuodessa on kerätty taitoja ja tietoja,opittu sosiaalisia taitoja, opeteltu esiintymään luokalle, opittu paljon uutta ja kasvettu niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Luokkamme on muuttunut ja yhteishenki on tiivistynyt ja kaikkien kanssa tullaan toimeen. Tosiasia kuitenkin on, että tästä se kaikki vasta alkaa. Nyt koittaa se aika, kun pitää jaksaa tehdä töitä tulevaisuutensa eteen. Jokainen lähtee omille teilleen ja tekee haastavia valintoja elämässään. Uudet tuulet puhaltavat minunkin elämässäni. En suinkaan ole lähtemässä kotipaikkakunnaltani, mutta siirryn lukioon syksyllä. Asia oli itselleni selvä, mutta jännä se on silti. Olen ylpeä kaikista kavereistani ja heidänkin valinnoistaan. Osa menee eri teitä kuin mitä itse menen, mutta se ei estä yhteistä hauskanpitoa jatkossakin! JVG:n biisi "Tuulisii" kertoo minun mielestäni niin täydellisesti siitä kuinka nämä kolme vuotta ovat todella olleet "tuulisia" eli paljon on kerennyt tapahtua ja jos on mokattu niin siitä on myös opittu. Lähden ylä-asteelta hyvillä fiiliksillä vaikka muutamaa opettajaa tulee ikävä. Kolme vuotta tarkkailtuani muutaman opettajan opetustyyliä olen jotenkin mieltänyt  ne todella hyviksi ja juuri sitä jään ehkä eniten kaipaamaan. Toki myös osa kavereista suuntaa eri paikkakunnille ja se laittaa mielen haikeaksi. Onneksi osa vanhoista opettajista säilyy lukiossa johon menen. En ole vielä tarpeeksi rohkea lähtemään kotoa ja muuttamaan kaikkea niin radikaalisti ja ajattelen sen olevan ihan ok kasvaa vielä hetki tutuissa piireissä. Tottahan se on, että jossain vaiheessa minun on ikään kuin pakko pysähtyä vetää henkeä ja ottaa askel kohti jotain ihan uutta,
       Ajattelen elämässä kaiken olevan mahdollista jos vain jaksaa uskoa omiin unelmiinsa. Usko ja rakkaus niillä tässä elämässä mennään eteenpäin. Tuli puheeksi tänään koulussa yhden kaverin kanssa toisten hyväksyminen. Siitähän ei pääse mihinkään tässä maailmassa ikinä, että kaikkia et voi miellyttää mitenkään. Kaikista tärkeintä on se, että miellytät juuri itseäsi parhaalla mahdollisella tavalla ja sivuutat tietoisesti toisten ajatukset sinusta jos et heitä satu miellyttämään! Kukaan ei voi määritellä sinua, koska määrittelet ja määräät itse sen kuka haluat olla. Olet kirjaimellisesti itsesi herra. Myönnän, että aina itsekkään en ole tätä hoksannut ja olen pysähtynyt liikaa toisten kommentteihin tai siihen mitä he minusta ajattelevat. Nykyään en enään tahdo ajatella asiaa niin. Tahdon olla juuri se, kuin olen. Olkaa aitoja, sillä aitous kannattaa aina olit sitten työhaastattelussa tai treffeillä!
       Poikkean hieman otsikosta, mutta haluan kertoa myös kuulumisiani tässä nyt, kun sain kirjoittamiseen hyvän tahdin päälle. Juuri nyt olen onnellinen ja kiitollinen tästä päivästä. Paransin omaa aikaani hauskanmaan lenkillä ja juttelin kavereiden kanssa joiden tiedän jättävän tämän paikkakunnan pian taakseen. Käsittämätöntä on se kuinka onnelliseksi asiat voivatkaan tehdä. "Tänään olen onnellinen" lausahduksen haluan kuulla mielessäni joka päivä. Asioita voi kääntää positiivisiksi ja se on kyky elää onnellisesti vaikka olisi huono päivä. Huomenna suoritan vielä illalla omalla ajalla uintitestin, aloitan ensimmäisen tet-päivän ja suuntaan katseet kohti Lauantain shoppailupäivää Jyväskylässä.


"Nainen,mies tai nuori jolla on luja tahto ja usko unelmiansa kohtaan on kauneimmillaan sisäisesti saavuttaessaan jonkin välipisteen kohti unelmaansa!"  

♥:Jenni