Moikka! Tällä kertaa halusin tulla puhumaan aiheesta, joka on lähiaikoina ottanut itseäni päähän useampaankin otteeseen. Joskus kun luulet tietäväsi millaista jonkun elämä on, älä ole varma tämän taustasta ennen kuin olet keskustellut hänen kanssaan siitä. Kaikki eivät halua samoja asioita. Kaikille kaikki ei ole niin helppoa kuin saattaa näyttää. Aina ei tarvitse kysyä: "Niin miksikäs sinä et, kun kaikki muutkin?" Kaikki eivät ole samanlaisia, olemme yksilöitä muistakaamme se♥ Mielestäni on rohkeaa olla erilainen ja sitä saa ja pitää saada olla jos haluaa. Siinä vaiheessa kun jostain asiasta kuulee veljen tyttöystävän äidiltä, parturilta, kaverien vanhemmilta, opettajilta ja lähestulkoon jokaiselta sukulaiselta alkaa jo itse miettimään, että miten samankaltaisia maailmanpaine meistä luo. Olettaminen näkyy elämässä liian monessa asiassa. Otan nyt esimerkiksi sen, että koulussa opettaja oletti, että tulisin käymään lukiossa vähintään 95 kurssia... Olisi tehnyt mieli siinä vaiheessa sanoa, että: "Tiedätkös kuinka paljon hommia teen koulun eteen... anteeksi mutta minäkään en ole yli-ihminen." Mielestäni opettajien pitäisi olla niitä aikuisia, jotka kannustavat erilaisuuteen ja jotka eivät pyri yleistämään oppilaitaan, koska kaikki ovat erilaisia. Opettajan on myös mahdotonta keskittyä jokaiseen kun kyse on lukiosta ja ei näin tarvitsekkaan olla. Ja oma valintahan tämä koulu on ja opetus on lähinnä opetusta ei oppilaiden tuntemista, varsinkaan isommissa lukioissa. Olen silti sitä mieltä, että vaikka opettaja vain opettaisikin niin hänen ei kannattaisi ruveta tekemään yleistyksiä tai oletuksia ja kertoa niitä päin naamaa. Ajatella voi mitä haluaa, mutta aina ei kannata sanoa mitä ajattelee tai kysyä miksi. Keskustelu kyllä toisaalta avaa näkökulmat ja oletukset väistyvät kun todellisuus valkeaa.
Keventääkseni hieman tunnelmaa kerron tässä yhteydessä hiukan meidän lukion Wanhojen tansseista ja kuvia siltä suunnalta myös luvassa. Minä en näihin tansseihin osallistunut, ja mun käsittääkseni sen asian pitäisi olla fine kaikille muillekkin kuin minulle itselleni♥ Muttajoo mun parhaat ystävät tanssahteli kyllä mitä upeimmissa puvuissa tuona iltana. Voi että, kun whatsapp ryhmässä laiteltiin kuvia meikkien yksityiskohdista, sukkahousujen väristä, kampauksista, kynsistä, ripsistä ja vaikka mistä. Oltiin selkeästi paniikissa tulevasta illasta. Olin myös ihan innoissani siitä tunnelmasta ja siitä kun pääsin ikuistamaan kuvilla kavereilleni tämän illan. Mitä ulkopuolisen silmin tanssin harjoittelua katsoin, vaati se varmasti hermoja monelta, mutta ihanan illan jatkajat järjestivät meille kaikille♥
Tämä ihana ystäväni tässä on Noora♥ En tuntisi häntä, ellen olisi mennyt alkaja vuonna hänen viereensä penkille istumaan ja aloittamaan keskustelua. Näytit niin eksyneeltä meidän kylläkin hyvin pienessä lukiossamme, että ajattelin sillä hetkellä miltä minusta tuntuisi tuossa tilanteessa, kun olisin tullut muualta tänne lukioon. Aluksi ajattelin, että esittelen hänelle paikkoja ja meidän lukiota, mutta sitten tajusin että olet yksi mukavimmista ihmisistä keitä olen tavannut ja sinulla on omat mielipiteet asiaan kuin asiaan, etkä kulje massan mukana. Teet lukiopäivistäni aina astetta mukavempia ja meillä on aina hyvät keskustelut. On ollut ihanaa jakaa nämä lukiovuodet seurassasi ja toivon, että ollaan ystäviä myös tulevaisuudessa!♥ Kun tulin lukioon menivät kaveripiirit muutenkin aikalailla uusiksi ja nykyään on aivan erilaisten ihmisten seurassa kuin ennen. Mutta mikä parasta on tutustua juuri erilaisiin tyyppeihin, eikä aina vaan tyytyä samanlaisten ihmisten seuraan joiden kanssa on viettänyt jo 10 vuotta, mutta toki heistäkin kannattaa pitää kiinni, koska he ovat niitä lapsuuden tovereita♥
♥: Jenni
