Helvetinjärven kansallispuisto

Moikka! Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina päätimme äitini ja isoveljeni kanssa lähteä kiertämään helvetinjärven kansallispuistoa. Lähdimme liikkeelle vasta iltapäivällä, koska helteellä vaeltaminen kansallispuistoissa on suhteellisen hikistä puuhaa. Tämä kansallispuisto sijaitsee lähellä Ruovettä ja sen voi kiertää useammalla tavalla. Me valitsimme retkikohteeksemme 11km pitkän polun Haukanhiedalta Helvetinkolulle. Valittavina oli 4km rengasreitti, 7,4km polku helvetinkolulta Luomajärvelle ja sitten tämä 11km. Tässä lainaus http://www.luontoon.fi- sivuston kuvauksesta tästä reitistä "Polku Haukanhiedalta Helvetinkolulle ja takaisin, 11 km, lähtee Haukkajärven kaakkoisrannalta ja kulkee ylös mäenharjanteille ja alas rotkolaaksojen pohjille. Maasto on mäkisyyden vuoksi paikoin hyvin haastavaa, joten retkeen on syytä varata reilusti aikaa. Jyrkimmissä rinteissä on portaat. "

Reitin varrella oli paikoin mukavia ylämäkiosuuksia ja hienoja metsäisiä maisemia. Hyttysiä tai paarmoja ei kuitenkaan reitin varrella ollut oikeastaan lainkaan, mikä oli todella yllättävää!:D Viime kesänä olimme äitini kanssa viikon vaeltamassa ja kiertelemässä kansallispuistoja Rukalla, mutta tänä kesänä siihen ei ollut aikaa, joten piti sitten lähteä käymään vähän lähempänä. Kesäisin on ihanaa kierrellä erilaisia luonnonpuistoja kun tarkenee vähemmällä vaatetuksella, voi pulahtaa uimaan järviin tai yöpyä vaikka teltassa. Luonnonpuistoissa saa myös yleensä olla suhteellisen rauhassa ja voi vain nauttia luonnosta ja seurasta! Se on myös todella hyvä vaihtoehto perinteisen aerobisen treenin sijaan. Mielestäni tämän kansallispuiston voi kiertää rennosti viettäen kavereiden kanssa aikaa, taikka sitten enmmän sporttisella otteella, vaikkapa maastopyörillä tai sitten ylämäet ja rappuset juosten. Suosittelen tätä kansallispuistoa kaikille, siellä näkee etenkin hienoja rotkomaisemia ja toki myös kaunista Suomen luontoa!

Ihanaa viikon alkua kaikille!♥ p.s nauttikaa helteistä

♥:Jenni

Sinä päätät

Moikka! Viimeksi kerroin kuinka minun kävi pääsykokeissa ja jotenkin olen samalla helpottunut, mutta toki kyllähän tämä myös ärsyttää. Nyt kun olen miettinyt asiaa lähemmin niin ehkä on vain ihan hyvä, että otan aikaa itselleni ja lähden kohti toimeliasta välivuotta. Tärkeintä itselleni on aina ollut tehdä sitä mistä pidän. Nyt haluan todellakin tehdä sitä. Pt:n käyminen yhdistää itselleni rakkaan harrastuksen ja opiskelun. Olen kuullut parilta ystävältäni, että välivuosi on minulle täysin oikeutettua kun tein lukiossa niin paljon töitä ja noh tottahan se on. Jotenkin huojentavaa kuulla tämä myös muilta, vaikka tiedän että asia on näin. Pikkuhiljaa alan hahmottamaan sen, että elämässä saa ja pitääkin välillä tehdä juuri niinkuin itsestä tuntuu parhaalta, silloin päästään yleensä myös parhaisiin tuloksiin. Olen kuullut nyt todella paljon kyselyitä siitä pääsinkö opiskelemaan ja kieltämättä joka kerta on ollut ärsyttävää toistella, että no en päässyt. Ihmettelen vieläkin miten luin pääsykokeisiin niinkin hyvällä motivaatiolla heti kirjoitusten jälkeen ja oikeasti yritin enkä vain tietoisesti jäänyt välivuodelle. Olisin valinnut opiskelun välivuoden sijaan, mutta nyt kun asiaa tarkastelee oman jaksamisen ja elämän mielekkyyden kannalta niin on ihan järkevää olla hetki ilman päälle kaatuvia deadlineja ja koulukirjoja. Ihmismieli on välillä todella monimutkainen. Ensiksi kuvittelin, että en mitenkään voisi jäädä välivuodelle ja että se olisi ihan hirveää. Todellisuudessa välivuosi voi kuitenkin vain kasvattaa ja antaa ihmiselle aikaa miettiä elämäänsä.



Toinen asia josta tänään haluaisin hieman avata ajatuksiani on päätöksenteko. Ihminen on hyvin ohjailtavissa oleva ajatuksien tasolla. Monet asiat vaikuttavat päätöksiimme. Kun joku sanoo, että sinusta ei ole johonkin tarpeeksi monta kertaa niin alat lopulta itsekkin uskomaan siihen. Surullista kyllä, mutta kukaan toinen ei voi päättää puolestasi tai tietää minkälainen motivaatio ja intohimo sinulla on johonkin asiaan tai jonkun päätöksen taustalla. Reaaliteetit on hyvä tiedostaa, mutta jokaisella on unelmia, miksi ohjailisimme muita ja sekoittaisimme heidän pakkojaan? Miksemme sen sijaan keskity kannustamaan heitä sitä kohti mitä he haluavat elämässän tehdä, vaikka niiden asioiden saavuttaminen ei aina olisikaan helppoa. Minun on välillä todella vaikeaa hahmottaa omia unelmiani tai mielipiteitäni kun koen ristiriitaiseksi sen, että läheisteni pitäisi kannustaa minua eikä luetella unelmieni edessä olevia esteitä. Tätä ei tapahdu pelkästään tulevaisuuspohdinnoissa, vaan se vaikuttaa myös muiden ajatusten tasolla. Meidän tulisi päästää irti sellaisista ihmisistä ketkä ajavat meitä tekemään niin kuin he itse haluavat. Irtipäästäminen auttaisi löytämään itsensä ja silloin olisi helpompaa tehdä niinkuin itse tahtoo. Jokaisen meistä pitäisi pyrkiä kehittämään itseään, eikä muita. Muiden ohjailemana emme tule koskaan pääsemään sinne mitä haluamme elämässämme saavuttaa. On täysin samantekevää on kyseessä sitten parisuhde, vanhempien luona asuminen, ystäväpiiri, työpaikka, isovanhempi tai opettaja. Missään näissä toista ei voi muuttaa tai kasvattaa sellaiseksi kuin itse haluaa. 

Tällaisia ajatuksia olen tässä parin päivän sisällä pyöritellyt päässäni hyvinkin paljon. Päätöksenteko ei ole helppoa, kun ei voi koskaan olla varma mihin mikäkin päätös johtaa, mutta juuri senkin vuoksi meidän tulisi itse olla oman elämämme ratkaisijoita. Se mitä joku toinen sanoo elämästäsi tai päätöksistäsi ei määritä sinua, elämääsi tai arvoasi ihmisenä. Näiden ajatusten lisäksi voin kertoa, että tämän viikon työt ovat tältä erää paketissa ja tässä juuri pähkäilen miten viettäisin sen ajan mitä tästä päivästä on nyt jäljellä. Seuraava viikko onkin minun viimeinen viikkoni kesätöissä K-raudassa ja sen jälkeen voin hyvillä mielin pitää vähän lomaa ja nauttia kesästä!♥ Mutta nyt siirryn ansaitun viikonlopun viettoon ja nautin liikunnasta, ruuasta ja hyvästä musiikista. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

♥:Jenni

Future, i am ready

                     

   

HUOM! kirjoitin tämän postauksen viime viikon maanantaina kun silloin oli hyvää fiilistä blogi kirjoittamiselle, joten älkää ihmetelkö miksi tämä tuntuu vähän jo menneeltä joidenkin ajankohtien suhteen!

Moikka! Tällä hetkellä jännittävät eniten ne, ketkä ovat lähteneet inttiin tänään. Minun osaltani jännittäminen opiskelupaikan saamisen suhteen on ohitse, sillä en tullut valituksi tässä opiskelijavalinnassa. Toki tällainen tieto harmittaa, mutta se pitää vain käsitellä itsensä kanssa ennen kuin voi jatkaa eteenpäin. Noh sain kuitenkin toisen tiedon siitä, että minut on hyväksytty Kauhajoen evankeliseen KEO- opistoon personal trainerin koulutuslinjalle. Olen iloinen siitä, että pääsin sentään johonkin ja sain syksylle tekemistä, sillä en olisi tässä tilanteessa todellakaan halunnut jäädä paikoilleni ja tuleen makaamaan. Nyt odotan jännityksellä tulevaa. Toivon saavani opistolta eväitä omaan itsenäiseen elämään, itsekseen asumiseen ja ennen kaikkea koulutusta fysiologiasta ja anatomista, joiden parissa toivonmukaan painin jossain vaiheessa kun pääsen fyssariopintoihin asti. Pt:n opinnot tulevat olemaan vain välietappi tämän hetkisessä opiskeluelämässäni. Toivon, että nämä opinnot antaisivat paremmat mahdollisuudet siihen, kun menen seuraavan kerran fyssarin pääsykokeisiin.



Tällä hetkellä on vaikea ajatella muuta kuin töitä ja n. 5 viikon päässä häämöttävää Kreikan matkaa. Sen jälkeen palataankin sitten takaisin opiskelumuudiin ja kaivetaan kynät ja muistiinpanovälineet esille. Nyt kesällä olen panostanut paljon urheiluun. Liikunta on muodostunut suurimmaksi osaksi siitä ajasta mitä minulle jää käteen töiden jälkeen. Lauantaina olin töissä 8-14 ja sen jälkeen tulin hetkeksi kotiin syömään ja viideltä olinkin jo salilla. Salin jälkeen kävin saunassa ja sitten meninkin oikeastaan suoraan nukkumaan kun väsytti aikas paljon!:D Sunnuntai aamun rutiiniksi on jo muodostunut tässä kesällä se, että nukun myöhään, syön aamupalan rauhassa ja sen jälkeen lähden hyvillä fiiliksillä salille treenaamaan ja niin kävi tänäkin Sunnuntaina. Rakastan sitä kun saan nollata omat ajatukseni ja rentoutua töistä täysin "omassa maailmassani". Tämä on mahdollista kun isken kuulokkeet päähäni, kuuntelen hyvää musaa ja keskityn treenaamaan.


Tulevaisuudessa haluan auttaa ihmisiä löytämään liikumisen ilonsa ja työskennellä erilaisten ihmisten ja heidän tavotteidensa parissa. Haluan auttaa ihmisiä löytämään keinoja löytämään aikaa kehonhuollolle, oikeanlaiselle syömiselle ja treenaamiselle. Haluan myös kokea ja elää erilaisten ihmisten elämäntapamuutosten mukana ja olla kannustava, mutta samalla myös vaativa ohjaaja. Eniten haluan olla ihmisten ja urheilun sekä hyvinvoinnin kanssa tekemisissä, se on eniten minua. Asiakaspalvelutyössäkin olen huomannut voimakkaan halun sisälläni, joka haluaa auttaa ihmisiä, jutella, hymyillä ja ennen kaikkea kokea olevansa avuksi. Tänään kuulin töissä ihanan kommentin, joka meni jotakuinkin näin: "Säilytä tuo asenne elämään, ihmisiin ja töihin, on ihana nähdä kuinka olet aina iloinen ja hymyilet asiakkaille!" Tämän sanoi yksi vanhempi mies, joka asioi viime vuonna marjamyyntipisteelläni ja , jonka kanssa juttelimme monet kerrat hyvinkin kauan ja monenlaisista aiheista. Elämästä ja asiakaspalvelutyöstä on usein vaikea löytää sellaisia ihmisiä, joita ei koskaan unohda, mutta nyt tiedän, että sellaisiakin ihmisiä on.

♥:Jenni