"Pidän sua niiku kukkaa kämmenellä ja mun kämmen hellä tykkää sun tukkaa hämmennellä"
Sä saat mut biisin ensimmäiset tahdit kajahtavat kuulokkeiden kautta kuultavikseni. Nautin musiikista ja siitä, että on ihmisiä jotka osaavat tehdä musiikkia kaikenlaisiin hetkiin. Miltä elämä ja hetket tuntuisivat ilman musiikkia? Kaikkialla on musiikkia. Kauppa koittaa lisätä myyntitulojaan sopivalla musiikilla, joka houkuttelee tekemään mielitekoja tai sitten musiikki antaa voimaa mäkeä ylös juoksevalle juoksijalle. Musiikki antaa minulle mielenrauhaa ja usein parhaat tekstit syntyvät juurikin musiikin kautta, kun musiikki rentouttaa ja avaa mielen ajattelemaan sekä pohtimaan syvällisiä.
Loma on aikaa jolloin kerkeän tekemään kaikkea sitä mistä olen haaveillut. Kuvittelin urheilevani paljon lomalla mutta... Asia on vaikea, mutta olen jo hyväksynyt sen. Reväytin toisen jalan yhden kohdan juuri ennen loman alkua ja se oireilee edelleen. Noh en voi muuta kun odottaa sen paranemista. Ei se kuitenkaan täysin kokonaan rajoita menoani ja pystyyhän sitä urheilemaan vaikka ja mitä kun on mielikuvitusta.
Tänään heräsimme (minä,isoveli ja äiti) "aikaisin" eli siis n.10 aikaan aamulla ja tarkoitus oli pakata eväät vetää puurot nassuihin ja lähteä Arpaisille vaeltamaan luontoreittejä läpi. Pienen tuumaus tauon ja reittien selvittelyn jälkeen löysimme itsemme todellakin keskeltä ei mitään. Pientä kärrytietä saavuimme P-paikalle johon jätimme auton. Siitä sitten hyvin pienen matkan päässä oli mökki, jonka luona oli ihana puro sekä pöytiä, joilla nälkäiset retkiläiset voivat mutustella eväitään vaelluksen päätteeksi.
Kiersimme ensiksi kalevin kiekan, joka oli n.3km. Maisemat eivät olleet ihan samanlaisia, kuin viime kesän torisevan reissullamme, mutta siihen olimme varautuneetkin. Jalkoihinsa sai katsoa, ettei lentänyt nenälleen, mutta tasaista maasto ei ollut. Ylä- ja alamäkeä oli tasaiseen tahtiin. Kuvien ottaminen oli hieman erilaista kuin muualla. Kengässä saattoi olla 10 muurahaista ja "muutama" hyttynen yritti samalla päästä pistämään, kaikkialle missä vain ihoa näkyi. Kuvan oli siis onnistuttava kerralla eikä ollut aikaa huonoille otoksille!! Kerkesin jo lastenleireillä tottumaan suureen ötökkämäärään joten nyt muutama inisevä hyttynen on jo siedettävissä.
Kalevin kierroksen jälkeen alkoi olla jo nälkä ja pysähdyimme syömään evästä. Istuessamme penkeillä syöden eväsleipiä äiti huomasi, että purossa meni kolme sorsaa. Isoin sorsa äänteli poikasilleen ja siinä he kauniissa rivissä sitten uiskentelivat matkoihinsa. Kaunista katsottavaa kun luonto elää ja ympärillä on elämää vaikka olisi korvessa. Luonnossa kaikki on aidompaa ja onhan ne eväätkin aina maukkaampia ulkona kuin sisällä syötynä. Kahvikin maistui paljon paremmalle luonnonhelmassa ja siitä hetkestä nautti vain niin paljon♥ Joitakin hetkiä ei vain voi pukea sanoiksi. Kesä on juuri näiden hetkien keruuseen hyvää aikaa. Oli myös ihanaa viettää aikaa perheensä kanssa (tosin iskä ei reissulla ollut kun hän oli töissä). Viihdyn luonnossa ja en hätkähdä jos kynsi katkeaa tai jos vaatteet likaantuu tai jos muutama ötökkä pistää. Voin vain todeta, että tämä on luonto tälläiseksi se on luotu ja täällä et voi välttyä elämältä.
Kalevin kierroksen ja eväiden mussuttamisen jälkeen menimme vielä toiselle pidemmälle luontoreitille ja matkaa koko reissun aikana tuli käveltyä/juostua ainakin lähemmäs 14km. Koko päivä oli aikaa ja ei ollut mihinkään kiire niin mikäs siellä oli meidän patikoidessa. Sää suosi ja oli todella lämmintä ja tämän huomasi myös paarmojen innostuksesta. Juokseminen onnistuu jo, mutta salille en vielä revähdyksen kanssa lähde leikkimään. Harmittaa ja ärsyttää, mutta käännän tämän positiiviseksi. Nautin elämästä ja kesästä♥ Urheilla ehdin vielä paaljon ja onhan se kuvoissa nytkin mutta hieman eri tavalla vain. Joskus elämä tuntuu mahdottomalta, mutta tuolla metsässä kävellessä mietin, että olenpa onnekas kun kuitenkin saan kävellä omien jalkojeni avulla ja harrastaa liikuntaa. Kaikilla mahdolliseuudet eivät ole näinkään hyvät kuin itsellä. Ja tämä jos mikä herättelee minua. Ei minun tarvitse valittaa kun minulla on kuitenkin todella hyvät edellytykset ja olen terve♥ Mikä on kaikista tärkeintä koko elämässä. Olkaa iloisia oman terveytenne puolesta. Mielestäni terveys on etuoikeus jota kannattaa vaalia.
Kiersimme tosiaan vielä toisen luontoreitin ja siellä pääsi näkemään havumetsän sijaan myös järvimaisemia. Pysähtelin ottamaan kuvia ja nautin seurasta. Meillä oli huippu hauskaa vaikka perheen kesken oltiinkin. Tällä hetkellä olen niin kiitollinen ja onnellinen isoveljestä♥ Olen aina toivonut itselleni isosiskoa ja ajatellut, että ei isoveli voi ymmärtää mitään. Pienempänä olimme aina toistemme kimpussa ja kiusasimme toisiamme. Hmm.. tämä sama näkyy yhä! Mutta tosin ei enään sillä tavoin kuin pienenä. Nykyään isoveli on todella tärkeä minulle ja hänen kanssaan voi tehdä kaikkea kivaa ja jään todella kaipaamaan häntä kun hän kohta astuu armeijan vihreisiin. Voihan haikeus. Isoveljeni on mielestäni myös parasta loma seuraa ja hänen kanssaan otellaan mm. blogiini kuvia ja vietetään muutenkin aikaa.
Luonnonhelmassa päivän käveltyämme olo oli hiukan väsynyt, mutta lomallaha jaksaa valvoa. Kello on jo paljon ja pimeys yllätti enkä meinaa enään nähdä näppäimistön kirjaimia kunnolla, mutta kerrankin nautin vain blogin tekemisestä ja musiikista. Kävelyä tuli tänään todella paljon ja sen huomaa, mutta oli piristävää viettää lähes koko päivä metsässä kuunnellen lintujen lauluja ja nauttien kesästä. Sisälläni asuu pieni luonnonlapsi, jolla on huono suuntavaisto ja joka tarvitsee mukaansa aina jonkun joka muistuttaa mihin päin pitää kääntyä ja missä olemme nyt menossa. Tykkäsin pienenäkin mennä isän ja isoveljen kanssa kalaan sekä marjastamaan ja luonto on aina ollut itselle mukava paikka. Sen rauha on kuin koti, jonne haluaa saapua aina uudelleen ja, jota ei halua roskata ja, jonka kanssa haluaa vain hiljentyä elämään♥
Loma on aikaa jolloin kerkeän tekemään kaikkea sitä mistä olen haaveillut. Kuvittelin urheilevani paljon lomalla mutta... Asia on vaikea, mutta olen jo hyväksynyt sen. Reväytin toisen jalan yhden kohdan juuri ennen loman alkua ja se oireilee edelleen. Noh en voi muuta kun odottaa sen paranemista. Ei se kuitenkaan täysin kokonaan rajoita menoani ja pystyyhän sitä urheilemaan vaikka ja mitä kun on mielikuvitusta.
Tänään heräsimme (minä,isoveli ja äiti) "aikaisin" eli siis n.10 aikaan aamulla ja tarkoitus oli pakata eväät vetää puurot nassuihin ja lähteä Arpaisille vaeltamaan luontoreittejä läpi. Pienen tuumaus tauon ja reittien selvittelyn jälkeen löysimme itsemme todellakin keskeltä ei mitään. Pientä kärrytietä saavuimme P-paikalle johon jätimme auton. Siitä sitten hyvin pienen matkan päässä oli mökki, jonka luona oli ihana puro sekä pöytiä, joilla nälkäiset retkiläiset voivat mutustella eväitään vaelluksen päätteeksi.
Kiersimme ensiksi kalevin kiekan, joka oli n.3km. Maisemat eivät olleet ihan samanlaisia, kuin viime kesän torisevan reissullamme, mutta siihen olimme varautuneetkin. Jalkoihinsa sai katsoa, ettei lentänyt nenälleen, mutta tasaista maasto ei ollut. Ylä- ja alamäkeä oli tasaiseen tahtiin. Kuvien ottaminen oli hieman erilaista kuin muualla. Kengässä saattoi olla 10 muurahaista ja "muutama" hyttynen yritti samalla päästä pistämään, kaikkialle missä vain ihoa näkyi. Kuvan oli siis onnistuttava kerralla eikä ollut aikaa huonoille otoksille!! Kerkesin jo lastenleireillä tottumaan suureen ötökkämäärään joten nyt muutama inisevä hyttynen on jo siedettävissä.
Kalevin kierroksen jälkeen alkoi olla jo nälkä ja pysähdyimme syömään evästä. Istuessamme penkeillä syöden eväsleipiä äiti huomasi, että purossa meni kolme sorsaa. Isoin sorsa äänteli poikasilleen ja siinä he kauniissa rivissä sitten uiskentelivat matkoihinsa. Kaunista katsottavaa kun luonto elää ja ympärillä on elämää vaikka olisi korvessa. Luonnossa kaikki on aidompaa ja onhan ne eväätkin aina maukkaampia ulkona kuin sisällä syötynä. Kahvikin maistui paljon paremmalle luonnonhelmassa ja siitä hetkestä nautti vain niin paljon♥ Joitakin hetkiä ei vain voi pukea sanoiksi. Kesä on juuri näiden hetkien keruuseen hyvää aikaa. Oli myös ihanaa viettää aikaa perheensä kanssa (tosin iskä ei reissulla ollut kun hän oli töissä). Viihdyn luonnossa ja en hätkähdä jos kynsi katkeaa tai jos vaatteet likaantuu tai jos muutama ötökkä pistää. Voin vain todeta, että tämä on luonto tälläiseksi se on luotu ja täällä et voi välttyä elämältä.
Kalevin kierroksen ja eväiden mussuttamisen jälkeen menimme vielä toiselle pidemmälle luontoreitille ja matkaa koko reissun aikana tuli käveltyä/juostua ainakin lähemmäs 14km. Koko päivä oli aikaa ja ei ollut mihinkään kiire niin mikäs siellä oli meidän patikoidessa. Sää suosi ja oli todella lämmintä ja tämän huomasi myös paarmojen innostuksesta. Juokseminen onnistuu jo, mutta salille en vielä revähdyksen kanssa lähde leikkimään. Harmittaa ja ärsyttää, mutta käännän tämän positiiviseksi. Nautin elämästä ja kesästä♥ Urheilla ehdin vielä paaljon ja onhan se kuvoissa nytkin mutta hieman eri tavalla vain. Joskus elämä tuntuu mahdottomalta, mutta tuolla metsässä kävellessä mietin, että olenpa onnekas kun kuitenkin saan kävellä omien jalkojeni avulla ja harrastaa liikuntaa. Kaikilla mahdolliseuudet eivät ole näinkään hyvät kuin itsellä. Ja tämä jos mikä herättelee minua. Ei minun tarvitse valittaa kun minulla on kuitenkin todella hyvät edellytykset ja olen terve♥ Mikä on kaikista tärkeintä koko elämässä. Olkaa iloisia oman terveytenne puolesta. Mielestäni terveys on etuoikeus jota kannattaa vaalia.
Kiersimme tosiaan vielä toisen luontoreitin ja siellä pääsi näkemään havumetsän sijaan myös järvimaisemia. Pysähtelin ottamaan kuvia ja nautin seurasta. Meillä oli huippu hauskaa vaikka perheen kesken oltiinkin. Tällä hetkellä olen niin kiitollinen ja onnellinen isoveljestä♥ Olen aina toivonut itselleni isosiskoa ja ajatellut, että ei isoveli voi ymmärtää mitään. Pienempänä olimme aina toistemme kimpussa ja kiusasimme toisiamme. Hmm.. tämä sama näkyy yhä! Mutta tosin ei enään sillä tavoin kuin pienenä. Nykyään isoveli on todella tärkeä minulle ja hänen kanssaan voi tehdä kaikkea kivaa ja jään todella kaipaamaan häntä kun hän kohta astuu armeijan vihreisiin. Voihan haikeus. Isoveljeni on mielestäni myös parasta loma seuraa ja hänen kanssaan otellaan mm. blogiini kuvia ja vietetään muutenkin aikaa.
Luonnonhelmassa päivän käveltyämme olo oli hiukan väsynyt, mutta lomallaha jaksaa valvoa. Kello on jo paljon ja pimeys yllätti enkä meinaa enään nähdä näppäimistön kirjaimia kunnolla, mutta kerrankin nautin vain blogin tekemisestä ja musiikista. Kävelyä tuli tänään todella paljon ja sen huomaa, mutta oli piristävää viettää lähes koko päivä metsässä kuunnellen lintujen lauluja ja nauttien kesästä. Sisälläni asuu pieni luonnonlapsi, jolla on huono suuntavaisto ja joka tarvitsee mukaansa aina jonkun joka muistuttaa mihin päin pitää kääntyä ja missä olemme nyt menossa. Tykkäsin pienenäkin mennä isän ja isoveljen kanssa kalaan sekä marjastamaan ja luonto on aina ollut itselle mukava paikka. Sen rauha on kuin koti, jonne haluaa saapua aina uudelleen ja, jota ei halua roskata ja, jonka kanssa haluaa vain hiljentyä elämään♥
♥:Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti