Suomalainen

Minun Suomeni On tähtitaivaan alla Minun Suomeni On auki kokonaan Ja sen löysin kun mä kuljeskelin Tuolla maailmalla Minun Suomeni on Kaunein päällä maan

Moikka! Alkuun halusin lainailla Lauri Tähkän hienon kappaleen Minun Suomeni sanoja. Hyvää itsenäisyyspäivää 100-vuotias Suomi. Olen ylpeä, että voin sanoa ja tuntea näin. Minua on ärsyttänyt jo tämän vuoden alusta lähtien alkanut Suomi 100 hypetys, koska osaltaan se on mennyt äärimmäisyyksiin kun kaupoista löytyy jopa Suomi 100 vessaharjoja... Toisaalta rakastan Iittalan suomisatasarjan värisiä tuotteita ja suomen lipun värein valaistuja tuntureita jne. Arvostan myös suunnattomasti suomalaista koulujärjestelmää, ilmaista kouluruokaa ja opiskelua, hygieniaa, terveydenhuoltoa ja kaikkea mitä me täällä kylmässä Suomessa olemme kehitelleen, kuten saunaa. Ennen kaikkea tätä materiaa arvostan sotiemme veteraanien ja niiden ihmisten työtä, joiden ansiosta olemme nyt tässä emmekä esimerkiksi Venäjän vallan alla. 

Suomalaisuus näkyy monessa. Suomen kieli on vaikeimpien joukossa, mutta silti moni haluaa tänne opiskelemaan. Suomalaiset ovat juroja ja puhuvat harvoin, saati miehet tunteistaan. Silti kaipaan sitä yhteiskuntaa missä voisi istua bussissa tuntemattoman viereen ja jutella..mutta ei nykyään se ei ole enää sallittua. Nykyään on puhelimet ja kuulokkeet joihin keskitytään enemmän sen sijaan, että juteltaisiin tuntemattomille. Tämä on yksi kohta jonka haluaisin muuttaa Suomessa. Suomalaisuus on minulle myös: kesäiltoja, hyttysen puremia, suvivirttä kirkossa, puhdasta järvivettä, koskemattomia luonnopuistoja, kurkiauroja, syksyn ruskaa, talven narskuvia pakkasia ja märkiä loskakelejä, palelevia varpaita, villasukkia, kynttilän valoja lumilyhdyissä, Maamme laulua ennen Suomen jääkiekkopeliä, Marimekon astioita, Fazerin suklaata ja salmiakkia, periksiantamattomuutta, kunnianhimoa, sinnikkyyttä, ystävällisyyttä, juhlapyhiä, juhannusöitä ja luonnon rauhaa♥

Minulle kuuluu hyvää, sillä pian koittaa joululoma ja saa kerätä voimia ennen kevään kirjoituksia. Tänään olin kaverini yo-juhlissa ja nautin ystävieni voimaannuttavasta seurasta. Viime aikoina on ollut tehtävänä paljon erilaisia koulutehtäviä ja esseitä, joten en ole harmikseni kerennyt availemaan ajatuksiani täällä blogini puolella. Kun katsoin valmistuneita ylioppilaita päässäni välähti ajatus siitä, että "onko oikasti mahdollista, että minä seison tuolla muiden ylioppilaiden joukossa ylioppilaslakki päässä keväällä?" Eniten minua pelottaa pitkänä kirjoitettava kieli.. Kielet eivät ole koskaan olleet minun vahvuuteni, mutta yritän parhaani. Kaiken arjen keskellä kuukausikin on jo kerennyt vaihtumaan joulukuuksi♥ Mihin tämä aika katoaa? Eniten tällä hetkellä odotan joulua ja ystävien ja perheen kanssa vietettävää aikaa. Seuraavaksi siirryn nauttimaan itsenäisyyspäivän juhlallisuuksista mitä linnassa on meneillään. 

Erittäin hyvää itsenäisyyspäivää SUOMI 100!!

♥:Jenni

Mikä tekee marraskuusta ihanan?

Moikka! Ruudun tällä puolen kirjoittelee ilosta hihkuva abi. Jälleen yksi koeviikko takana ja enään 2 jaksoa lukiota jäljellä. Odotan tosissani sitä, hetkeä kun lukio on ohi ja voin kutsua itseäni ylioppilaaksi, huolimatta siitä, että tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki. Piristystä uuden jakson alkuun ovat tuoneet tänään ja eilen se, että koulu loppui jo klo.12. Jotenkin vain siitä saa todella paljon energiaa, jos keskellä viikkoa on vapaapäivä tai loppuu aiemmin. Silloin ehtii paremmin levähtää koulusta päästyään ja nukkumaan jopa päikkärit. Ainakin itse olen huomannut näin jaksavani paremmin. Toinen hyväksi havaitsemani vaihtoehto oli viime jakson 10 aamut, jolloin kävin tekemässä treenin salilla jo aamulla ja näin heräsin hyvin tulevaan päivään. 


Kuulumisteni lisäksi halusin tulla kertomaan teille hieman mikä minun mielestäni tekee marraskuusta ihanan? Marraskuusta on lyhyt jouluun ja silloinhan voi jo laittaa jouluvalot♥ Rakastan pimeää huonetta, joka on valaistu erilaisin jouluvaloin ja kynttilöin. Se on paras paikka viettää aikaa, nauttia kauniista tunnelmasta ja rentoutua päikkärein tai ihan vain ihastellen valoja. Laitan jouluvalot aina jo marraskuussa, jotta ehdin fiilistellä niillä saapuvaa joulua. Toinen asia mistä pidän marraskuussa on lumi. Tällä hetkellä sitä ei tosin ikävä kyllä näy missään. Mikään ei ole mieltä rentouttavampaa kuin katsella lumisadetta. On myös kiva alkaa käyttämään talvikenkiä marraskuussa, sekä miettimään minkälaisia joululahjoja aikoo antaa ja mitä niihin tarvitsee tai mitä ne ovat. Itse suosin itse tehtyjä lahjoja, parhaiten mielestäni toimivat erilaiset pikku makeiset ja leivonnaiset! Vaikka olenkin kesäihminen niin nautin pimeydestä. On ihanaa mennä pihalle lämpimissä vaatteissa ihan vain katselemaan tähtitaivasta. Tuntuu, että sitä voisin tuijotella loputtomiin. Revontulien näkeminen olisi myös mahtavaa! En ole nähnyt oikeastaan kertaakaan kunnollisia revontulia, niin olisi kiva joskus kokea ne esim. Lapissa. Eilen kävin juoksemassa tuolla pimeässä ja muistin, kuinka ihanaa onkin juosta tähtien näkyessä. Marraskuusta ihanan tekee myös se, että siitä on lyhyt jouluun ja joululomaan!♥


Haluan kertoa myös hieman viimeaikaisista hankinnoistani tässä kuussa. Eilen menin koulun jälkeen hakemaan K-rauta kaupasta tämän kuukauden ajan k-plussa tarjouksessa olevan Airamin Minni 20kpl led-lankapallo valosarjan. Normaali hinta niille on 16,95e ja nyt sain ne hintaan 6,95e. Eivät siis todellakaan olleet kalliit ja uskon laadun olevan suhteellisen hyvä. Lisäksi hankin yksi päivä keskiseltä päivitystä kosmetiikan ja korujen muodossa. Diffly:n koruista sai -50% alennusta, joten ostin alla olevan setin kimaltelevia korviksia silmällä pitäen pikkujouluja ja muita tulevia tapahtumia. Lisäksi ostin Rimmelin hopean luomivärikynän ja Lumenen meikinpoistoaineen. Harvinaista kyllä, minä, joka lakkaan kynsiäni hyvä kun parisen kertaa vuodessa ostin myös essence:n kimaltavan kynsilakan. Sitten päästäänkin siihen mitä halusin teille tulla kertomaan. Ostin elämäni ensimmäiset korkkarit. Kyllä. En ole oikeastaan koskaan välittänyt korkkareista, koska en osaa kävellä niillä, koska olen 173cm ja koska viihdyn lenkkareissa 24/7. Haluan kuitenkin tulevissa yo-juhlissani laittaa korkkarit jalkaan, joten ajattelin hankkia ihan klassiset mustat korkkarit. Nyt harjoittelen kävelemään niillä ja toivon voivani laittaa ne jalkaan yo- juhlaan. Itselleni tämä vain on valtavan suuri muutos, sillä en olisi ikinä kuvitellut ostavani korkkareita. Välillä on kiva mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, huolimatta siitä, että se tietää ahkeraa harjoittelua ja toistoa toiston perään. 

Lisäksi tähän kuukauteen tietysti kuului myös meidän lukion abihupparien saapuminen. Otin tarkoituksella miesten mallin M koon, koska halusin, että tämä huppari on sellainen rento, jonka vetää mielellään ylleen hitaina aamuina. 

Mistä asioista te tykkäätte marraskuussa tai ette tykkää?

♥:Jenni

Viikonlopun jälkeisiä mietteitä

Moikka! Pöydälläni palaa kaksi kynttilää, jotka valaisevat melkein koko huoneeni. Kirjoitan kynttilöiden tunnelmallisessa valossa kasvonaamio naamallani. Päässäni ei pyöri tuhansia ajatuksia, en haukottele, eikä minua sureta, että huomenna on maanantai. Tästä tietää, että on viettänyt hyvän viikonlopun. Hyvä viikonloppu on sitä, että osaa päästää irti arjesta ja koostaa sen itselleen tärkeistä asioista, kuten unesta, hyvästä ruuasta, ulkoilusta ja vain siitä, että ei tee välttämättä yhtään mitään. Pikkuhiljaa olen oivaltanut viikonlopun tarkoituksen paremmin. Aina täytyisi muistaa, että jos jokin asia ei suju niin silloin on hyvä hetki vain pysähtyä ja antaa sen olla. Viikonloppu ei ainoastaan lopeta viikkoa,vaan sen merkitys tulee esille seuraavan viikon jaksamisessa. Jos on levännyt hyvin ei edes maanantai saa sinua masentumaan. Miksei maanantaikin voisi olla hyvä päivä muiden joukossa?


Ensi viikolla alkaa koeviikko. Sen jälkeen lukiota onkin enää jäljellä vain kaksi jaksoa. Herranjestas se tuntuu vähältä. Seuraavaksi on lukuloma ja kevään kirjotukset. Pysähdyin hetkeksi miettimään tätä ja tulevaisuuden suunnitelmiani. Olen jo miettinyt itselleni mahdolliset jatko-opiskelu paikat, mutta kaikkien niiden edessä on vielä monta ovea avattavaksi. Näistä lukio on avannut yhden. En halua silti miettiä tulevaisuuttani vielä liian pitkälle, koska aina on hyvä elää päivä kerrallaan ja muistaa, että jokaiselle päivälle riittää sen omat murheet.


Tällä hetkellä olen erittäin iloinen siitä, että olen päässyt tekemään kevyitä treenejä salilla. Olo ja oma jaksaminen on ollut heti parempaa ja niska-ja hartiaseudun kivut, sekä jumit, joita koulu aiheuttaa ovat vähentyneet. Treeneillä on myös vaikutus uneen. Huomaan kyllä, että nyt kun olen päässyt treenaamaan olen nukkunut helposti enemmän ja laadullisesti parempia unia kuin hetki sitten. Olen jo useampana aamuna mennyt treenaamaan aamu 8 aikaan ja voin kertoa, että se on paras tapa käynnistää päivä ja ei muuten väsytä enää sen jälkeen.



Viikonlopun jälkeisten mietteiden lisäksi haluan jakaa muutaman kuvan, jossa nyt näkyy tämä uusi hankintani, Everstin untuvatalvitakki.

Erittäin mukavaa seuraavaa alkavaa viikkoa kaikille! Ja kertokaa toki mitä te tykkäätte tehdä viikonloppuisin ja mitä viikonloppu teille merkitsee?

♥:Jenni

Syksyisiä kuulumisia

Moikka! Katselen kynttilöitä ja juon kahvia istuen omalla sängylläni. Palasin juuri reissusta. Parasta ovat erilaiset reissut lomilla, mutta aina on kiva palata kotiin. Varsinkin se kun saa taas nukkua omassa sängyssä tuntuu mahtavalta.


Palailin tuossa seitsemän aikaan siis Tampereen reissulta kotiin. Aiemmin kerroin kuinka tämä reissu oli tarkoitus toteuttaa yo-kirjoitusten jälkeen, mutta silloin esteeksi tuli keuhkokuume. Nyt päätimme toteuttaa tämän reissun uudemman kerran, jotta minäkin pääsisin mukaan. Matkustimme kaverieni kanssa Sunnuntaina Tampereelle Iran luokse. Hän ja hänen kämppiksensä majoittivat minua ja kaveriani sunnuntaista tähän päivään. Erityis kiitos siitä vielä teille molemmille! Maanantaina Ira ja Noora jäivät katsomaan netflixiä, kun itse suuntasin kaupoille. Etsin itselleni välikausi/toppatakkia ja löysinkin sellaisen Everstin untuvatakin Stadiumilta. Lisäksi ostelin vähän muita treenivaatteita, sekä kaikkea pientä tarpeellista. Reissun aikana tutustuin Iran aivan ihanaan kämppikseen, sekä kävin ensimmäistä kertaa yöelämässä. Hieman heikkojen yöunien ja reissaamisen vuoksi väsymys meinaa jo painaa päälle.


Pariin asiaan haluan vielä tarttua kuulumisteni lisäksi. Nämä kaksi asiaa ovat treenaaminen ja clubeilla käyminen. Olen ollut ns "liikuntakiellossa" tai joutunut ottamaan taukoa juoksemisesta ja salilla käynnistä. Tätä on ollut erittäin vaikeaa sisäistää ja ihmiselle, joka on tottunut liikkumaan lukuisia tunteja viikossa tämä on ollut  rankkaa. Liikunta on tullut minulle niin tärkeäksi osaksi elämää, että se kuuluu arkeen, jolloin kun sitä ei ole, ei ole normaalia arkeakaan. Tämä se vasta tuntuukin hassulta. Toki tämä on kasvattanut luonnetta ja toisaalta treenitauon voi nähdä hyvänäkin asiana. Olen jo pystynyt tekemään kävelylenkkejä, kevyitä kehonpainotreenejä ja vähän olen koskenut painoihin. Olen todella innoissani siitä, että kuukausi on kohta kulunut, saan röntgenkuva tuomion ja pääsen ehkä jo pian käyttämään uusia treenivaatteitani. 

Kävin tosin eilen ensimmäistä kertaa clubilla, vaikka täytin kauan sitten. Arvomaailmassani alkoholi ja juominen eivät sijoitu korkealle. Toisaalta ihmettelen aina vain enemmän sitä, miten paljon elämä pyöriikään yliopistoissa ja korkeakoulupaikoissa opiskelijabileiden ja alkoholin ympärillä. En kokenut oikein sopivani joukkoon clubilla nähdessäni vieressäni umpikännissä huojuvia nuoria. Mielestäni kuitenkin kaikilla on oikeus pitää hauskaa omalla tavallaan ja minulle se voi olla hauskaa ilman alkoholia tai sitten pieni määrä hyvässä seurassa. En tuomitse muita, mutta kannustan jokaista olemaan oma itsensä!

Oikein mukavaa syyslomaa kaikille keillä se on! :)

P.s vanhoilla kuvilla mennään, kun en ole uusia kerennyt nappaamaan!

♥:Jenni

Kuvia Kuusamosta

Moikka! Lupailin top 5 luonnonpuistoa postaukseni lopussa laittaa vielä kuvia Konttaisen vaarasta, joten nyt ajattelin tarttua toimeen. Kuvia Kuusamon reissusta kertyi paljon ja ajattelin omistaa tämän postauksen enimmäkseen niille. Pikaiset kuulumiset ja sitten kuvien pariin. Tällä hetkellä kuumetta on 37. Tarvitsisin yhden kuumeettoman päivän ennen kouluun menoa. Onneksi kuume on nyt kuitenkin selvästi laskusuunnassa ja antibiootit ovat lähteneet auttamaan. Olen rampannut verikokeissa CRP:n ja jatkon kannalta. Olo on kuumeen alenemisesta huolimatta väsynyt ja kaikilta, ketkä tämän taudin ovat sairastaneet olen kuullut, että se todella väsyttää ja hyvä kun jaksaa alussa kävellä jonkun matkaa. Tämä tosiaan pitää paikkansa. Fiilikset ovat kuitenkin jo paremmat kuin aluksi. Meidän täytyy muistaa, että maailmassa on silti samaan aikaan paljon pahempiakin asioita, vaikka tämänkaltaiset vastoinkäymiset ärsyttäisivätkin. Sillä ajattelulla pääsee jo pitkälle.

Nyt kuvia Kuusamon reissultamme

Hyvin pitkälti asusteena sai olla pitkät housut ja tuulitakki. Ensimmäisenä päivänä kun saavuimme oli todella kylmä tuuli ja seuraavana päivänä satoi vettä. Keli kuitenkin parani lomamme edetessä. Viimeiset kuvat ovat Kuusamon keskustasta. Silloin oli todella lämmin +20 asteen päivä!

Ja tässä Konttaisen vaaran kuvat:

♥: Jenni

Ylä- ja alamäkiä

Moikka! Yo-kokeista on nyt tältä erää selvitty ja keväälle jäivät lyhyt matikka, pitkä ruotsi ja terveystieto. Onneksi tässä on vielä jonkun verran aikaa näihin koitoksiin. Viimeksi puhuin yhdestä hienosta asiasta, jota odotin kovasti, mutta en kertonut mistä. Minun siis oli viime viikonloppuna tarkoitus mennä moikkaamaan Iraa Nooran kanssa Tampereelle. No juttu meni sitten niin, että maanantaina oli bilsan reaali ja joo silloin ei tuntunut vielä mitään. Tiistaina menin aamulla salille ja mietin miksi kulkee niin huonosti ja voimia ei tuntunut olevan yhtään. Tämän oudon tunteen saattelemana menin sitten salilta suoraan autokoulun harjoitteluvaiheen palauteajoon. Tässä välissä kävin kotona ja kun siinä sitten söin ja pysähdyin hetkeksi tuntui taas tämä outo tunne. En osannut tunnistaa sitä, vaan jatkoin matkaani keskiselle ja siitä Nooralle. Kotiin pääsin puoli 9 aikoihin ja en jaksanut tehdä yhtään mitään olin vain aivan poikki. 

Keskiviikko aamuna täytyi sitten käydä tekemässä autokoulun ryhmäajo. Aamulla otin jo särkylääkettä, koska olo tuntui huonolta. Nukuin kolme tuntia päästyäni ryhmäajosta ja siinä vaiheessa kuumetta oli 38. Torstaina kuumetta olikin sitten jo 39,6... Kuumeilua jatkui tästä keskiviikosta eiliseen samalla lailla vaihdellen 38-39. Maanantaina kävin lääkärissä ja sain tietää, että keuhkokuume se sitten on! Noh luulen että fyysisesti tästä selvitään enemmän mentaalipuolta ärsyttää kun ei voi treenata, ei pääse kouluun, kurssit menee päin prinkkalaa, jäät jälkeen, autokoulujutut viivästyy, kaverien kanssa suunnitellut jutut täytyy jättää välistä... Hmm surullista kyllä ostin junaliput ja odotin Tampereelle menoa varmaan kuukauden ihan innoissani. Aina ei voi voittaa, eikä kaikki mene aina niin kuin sitä kuvittelee. Nyt parannetaan tämä tauti huolella ja laitetaan käsiä ristiin kurssien takia. Toisaalta tällä hetkellä ajattelinkin ottaa tämän 2 jakson rennosti, koska ensimmäisessä jaksossa oli liikaa kaikkea tehtävää. Panostan nyt vain niihin aineisiin joita kirjoitan keväällä ja muuten otan rennosti ja nautin abi-vuodesta. 



Sain kuitenkin positiivisen viestin biologian opettajaltani yhtenä päivänä, kun makoilin peiton alla kuumeen kourissa. Hän kertoi ilokseni, että sain 38p bilsan yo-kokeesta ja, että jos pisterajat eivät nouse se olisi E!!! En ollut uskoa silmiäni, kun luin tämän viestin. En siis todellakaan lukenut turhaan ja tehty työ näkyy. Huippua! Nyt vain toivon, että pisterajat eivät nouse ja tuo tulos säilyisi, mutta anyways tyytyväinen olen kyllä!!!

Näiden kuvien saattelemana oikein ihanaa syksyä kaikille!! :) 

♥: Jenni