Erilainen loukkaaminen

Miksi keskitämme energiamme turhaan negatiivisuuteen kun, sillä ei voi koskaan saavuttaa mitään hyvää, jota tässä maailmassa kaivataan?♥

Moikka! Meille tulee yleensä mieleen loukkaantumisesta, joko henkinen tai fyysinen kipu ja ikävä olotila. Tällä kertaa puhun henkisen loukkaantumisen moninaisuudesta. Yleensä se menee niin, että toinen tajuaa loukanneensa jotain läheistään ja pyytää anteeksi ja asia sovitaan. Loukkaaminen voi olla myös sellaista, että toinen osapuoli ei edes tajua loukanneensa sinua ja jatkaa käytöstään kaikesta huolimatta. Eniten mielestäni satuttaa juuri tämä tiedostamaton loukkaaminen. Joku voi kokea loukkaamisen ns. "arkipäiväisenä ja hyväksyttävänä käytöksenä". Tällaista on muun muassa se, jos joku ihminen kohtelee sinua niin kuin olisit ilmaa eli ei arvosta sinua ihmisenä lainkaan, vaan pitää sinua jonain kelle voi sanoa tai tehdä mitä vaan. Tällainen ihminen ei koe loukkaavansa sinua, vaan hän kokee, että tämä kaikki on täysin fine. Tämänkaltaista loukkaamista on periaatteessa myös narsistinen ja itsekeskeinen käytös. Narsistin kanssa eläminen ei ole missään määrin helppoa. Sellainen ihminen hallistee tiedostamattoman loukkaamisen erittäin hyvin. Hän saattaa syyttää muita ihmisiä asioista, jotka todellisuudessa johtuvat hänestä itsestään. Esim. jos tällaisella ihmisellä on ollut rankka työpäivä, saattaa hän purkaa tämän päivän rasituksen ja kiireen aiheuttaman ärsytyksen muihin huutamalla kaikista turhista asioista. Tällainen loukkaa ja kuormittaa muita kanssaeläjiä turhankin paljon. Joskus myös lapsellinen käytös on todella loukkaavaa. Jos ruvetaan vetämään ehtoja tai kiristämään asioissa, jotka kuitenkin ovat meille todella tärkeitä, kuten "emme sitten maksa opiskelujasi, jos.." tai "emme sitten auta yo-järjestelyissä.." ovat myös todella loukkaavia. Olemme nähneet monesti tulevaisuuden eteen paljon vaivaa ja panostaneet ja sitten kiitos on tällainen. Mistä tämä kaikki johtuu, sen jokainen joutuu keskustelemaan oman peilikuvansa kanssa. Olemme yksilöitä, mutta toimiessamme yhteisöissä, unohdamme turhan usein muiden kunnioituksen ja ihmisyyden arvostamisen.


Jokainen kokee loukkaamisen eri tavalla ja kaikki eivät ole yhtä herkkiä sille, mutta kun ihminen kohtaa sitä liian kauan alkaa se pakostakin vaikuttamaan henkiseen ja fyysiseen puoleen, koska olemme psykofyysisiä kokonaisuuksia. Usein loukkaamista voi sietää ja sen voi kääntää positiiviseksi energiaksi ja vahvuudeksi, mutta aina tämä ei onnistu. Olen kokenut kantapään kautta sen mitä on elää huonon itsetunnon kanssa ja voin sanoa, että tuon vahvuuden ja itsetunnon saavuttaminen ei nuorempana aina ole niin helppoa. Toki omaan tilanteeseeni vaikutti pitkälti myös luonteeni ja muut tekijät, mutta kerron tästä tarkemmin myöhemmin.


Loukkaantumisen pohtiminen nousi esille yhdessä kaveriryhmässämme ja sain sitten idean kirjoittaa siitä tänne. Omat kokemukseni ihmisenä loukkaantumisesta ovat suhteellisen vahvoja tunteita, koska olen luonteeltani aika herkkä ja usein haluan hyvää muille, enkä siedä negatiivisuutta muita ihmisiä kohtaan. Olen myös useammin harmistunut siitä, kun toinen ei ole ollenkaan tajunnut loukanneensa minua. Ja olen myös ihmetellyt sitä, millaisilla oikeutuksilla ihmiset toisiaan kohtelevat. Jos kohtelet toista hyvin oletat myös takaisin hyvää, mutta sen suhteen asia ei ole aina niin mustavalkoinen. Tällaisilla mietteillä tätä lauantaita vietän tällä kertaa. Minulle kuuluu silti hyvää, eilen olin töissä 9 tuntia ja nyt saa onneksi hengähtää tämän viikonlopun. Ensi viikolla työt kutsuvat jälleen.

Erittäin mukavaa viikonloppua kaikille, jatkan tätä viikonloppu rentoutumistani hyvän musiikin parissa!♥

♥:Jenni

Asiaa sotelista ja kuulumisia arjen keskeltä

Heijssan! Nyt olen saanut tällä viikolla purkkiin sotelin esivalintakokeen torstaina ja pari ensimmäistä työpäivääni. Ensin hiukan asiaa tuosta sotelista. Tämän kokeenhan tekevät siis sosiaali-, terveys-, kauneus- ja liikunta-alalle hakijat ja koe on kaikille sama sisältäen 80 kysymystä, jotka jakautuvat niin, että äidinkielestä 15, matikasta 15, englannista 10 ja ennakkomateriaalista 40 kysymystä. Kaikkeen tähän oli kuitenkin aikaa vain 1,5h!!! Sotelin esivalintakokeen jokainen tekee siis yksin kotonaan omalla koneellaan sähköpostiin tulleen linkin ilmoittamaan aikaan. Lisää sotelista löydät tästä! Voin ihan suoraan sanoa, että tuli hitonmoinen kiire, enkä siis ehtinyt edes lukea englannin artikkelia läpi, vaan arvasin nämä kymmenen oikein/väärin väittämää. Olin toisaalta päässäni pyöritellyt jo sellaista suunnitelmaa, että ensin aineisto, matikka ja äikkä, joissa olen omasta mielestäni vahvimmillani ja viimeisenä enkku jos jää aikaa.

 Luin ennakkomateriaalin (100 sivua) kaksi kertaa lävitse, alleviivailin, tein muistiinpanoja, kuuntelin musiikkia ja silmäilin taulukoita, pohdin mitä voitaisiin kysyä ja tein piristäviä lisäselvityksiä sivujen reunoille. Nyt tämä materiaali näyttää enemmänkin värityskirjalta, joka on annettu eskarilaisen kätösiin, kun ei ollut muuta paperia mihin olisi ollut sallittua piirtää! Heh, mutta sellaista se on, minua itseäni hyödyttävät värit, itse tehdyt muistiinpanot, kuviot, kuvat ja alleviivaukset. En yleensä opi mistään harmaasta ja tylsän näköisestä tekstistä mitään, ennen kuin saan tehdä sinne omilla värikoodeilla alleviivauksia! Tämän takia en tosiaankaan pidä sähköisistä kirjoista taikka materiaaleista. Olen ehdottomasti konkreettinen oppija. Nyt todella toivon kädet ristissä, että pääsisin sisään opiskelemaan alaa mitä koko ajan yhä enemmän ja enemmän tiedän haluavani opiskella. Soteli on tosiaan vasta esivalintakoe eli esim. Joensuussa 300 ihmistä haki pelkästään fysioterapiaa ja teki tämän kyseisen esivalintakokeen, josta kuitenkin vain 96 pääsisi kevään rajojen mukaan varsinaiseen pääsykokeeseen ensi kuussa ja tästä määrästä edelleen Jyväskylään otetaan opiskelemaan n.20-24 opiskelijaa!! Huh hurjaa touhua, mutta toisaalta se on hyvä, että tässä huomioidaan ja erotellaan ne ketkä tosissaan haluavat päästä tiettyä alaa opiskelemaan. 


Työpäivät ovat äkkiseltään tuntuneet rankoilta ja niiden jälkeen on ollut aina ihan poikki. Luulen vähän, että nyt stressini pääsi vihdoin kunnolla purkautumaan pääsykokeista ja kaikesta tästä pänttäämisestä, sillä tulin kipeäksi tai flunssaan. Eilen töiden jälkeen kurkkuni oli todella kipeä, mutta toivon, että tämä tauti helpottaisi tämän päivän lepäilyjen myötä, koska ensiviikolla olisi täysi työviikko. Nyt olen viettänyt päivääni yövaatteissa, koneen kanssa sängyssä ja juonut paljon teetä. En tosiaankaan muista milloin olisin viimeksi viettänyt tällaista Sunnuntaita, että en tee yhtään mitään! Vähän kyllä harmittaa, kun viikon kolmas treeni jäi tekemättä salilla tämän sairastumisen vuoksi, mutta toisaalta pahempaakin on koettu, että ei tässä hätää pitäisi olla. Nyt keskityn lepäilyyn ja sitten treenataan taas kovaa kun se on mahdollista.

P.s Oikein rentouttavaa sunnuntaita kaikille, itse jatkan treenien fiilistelyä Metallican- Enter Sandmanin tahtiin! 

♥:Jenni

Pohdintaa tulevasta, pääsykokeista ja ystävien merkityksestä

Pelottava ajatus tulevasta. Tyhjää ja harmaata. Tuntuu kuin olisin suunnistamssa ja yhtäkkiä huomaan paniikin valtaavan minut kun tajuan olevani eksyksissä. Eksyksissä elämässä. Ei ketään missään ja kaikki näyttää vieraalta. Tältä tuntuu kun mietin tällä hetkellä tulevaa ja sitä missä mahdan olla vuoden päästä tähän aikaan.


 Entä jos en onnistukkaan pääsemään opiskelemaan sinne minne haluan? Sitten tuntuu varmasti siltä, että luin ja näin kaiken vaivan aivan turhaan, mutta ei se näin kuitenkaan ole. En tiedä vielä mitä teen sitten jos en pääsekkään opiskelemaan fysioterapiaa nyt. Ehkä haen töitä, alan opiskelemaan jotain muuta kiinnostavaa tai haen jotakin toista alaa syksyllä. Saa nähdä. Toki uskon mahdollisuuksiini päästä opiskelemaan nyt ja haluan sitä kovasti, mutta niihän moni muukin haluaa ja se tästä hommasta tekeekin sitten haastavaa. Itse en haluaisi välivuotta tähän väliin, jotenkin se vain tuntuu niin turhalta. Vuosi hukkaan heitettyä aikaa, vai onko sittenkään? Toisaalta välivuosi opiskelusta voisi tehdä todella hyvää, mutta taas toisaalta tällaiselle ihmiselle, joka on tottunut tekemään koko ajan jotain tai menemään opinnoissa eteenpäin, se ei välttämättä ole henkisesti helpointa.


 Pääsykokeet ovat melkoinen käännekohta ihmisen elämässä ja tiedostan sen, että tässä kohtaa eniten pelottaa henkisesti tämä epätietoisuus. Kun elämässä menee uusiksi kaveripiirit sekä asuinpaikkakunta ja kun muuttaa omilleen niin ei ole helpointa taas löytää sitä omaa paikkaansa sosiaalisesta yhteisöstä tai asettua aloilleen. Kaikki nämä on käytännössä rakennettava alusta ja luotava omat pohjansa pärjäämiselle uudessa tilanteessa. Eniten minua pelottaa se, kuinka kauas vanhoista kavereistani päädyn, miten pärjään yksin asuen tai jonkun kanssa ja millainen uusi koulu tulee olemaan. Toisaalta tätä kaikkea odotan silti innolla ja jotenkin sitä jo kaipaa vaihtelua lukion jälkeen, kun on käynyt kolme vuotta ylä-astetta ja toiset kolme vuotta lukiota samassa pihapiirissä. 


Tiedän kuitenkin, että menen sitten minne tahansa nämä lukioaikaiset kaverini tulevat aina säilymään ja tulen käymään heidän luonaan kaikesta huolimatta. Kaikista tärkeintä on huolehtia myös vanhemmista ystävyyssuhteista ja pitää ne hengissä. Monesti sitä huomaa pitkän juttutuokion päätteeksi, että miksi toinen onkaan siinä ja miksi juuri tätä ihmistä arvostaa niin paljon, että hänet haluaa aina pitää mukana elämässään. Mielestäni meidän ei tulisi pitää elämässämme mukana sellaisia ihmisiä, jotka kuluttavat voimavarojamme tai jotka eivät ns. anna meille mitään. Tällä tarkoitan juuri sitä tunnetta, mikä sinulle syntyy pitkän keskustelutuokion päätteeksi, silloin sitä huomaa kenet kannattaa pitää kaveripiirissään. Sekin keitä me arvostamme pohjaa monelta osin omiin piirteisiimme. Välillä sitä toivoisi ystävää, joka jakaisi täysin samat arvot kuin itsellä, mutta toisaalta olen hyvin onnellinen ettei näin ole. Itse olen piirteiltäni ahkera ja teen hommat ajoissa aina heti alta pois, enkä koe olevani laiska. Olen huomannut, että kaveripiirissäni yksi ihminen on tämän kohdalla minuun verrattuna täysin vastakohta. Koen, että opin tältäkin ihmiseltä silti todella paljon mm. ottamaan vain rennosti. Aina kun menen hänen luokseen voin kokea sellaisen rauhallisuuden, rentouden ja kiireettömyyden tunteen, jota harvemmin koen kotona, koska koti-ilmapiirini on aivan toinen. Olen jotenkin todella kiitollinen siitä, että omaan tällaisia ystäviä, jotka ovat erilaisia kuin minä, mutta saavat minut silti voimaan paremmin kuin aiemmin käsitinkään. 


P.s Tällä hetkellä minulle kuuluu hyvää, mutta koin tarvetta purkaa ajatuksiani sanoiksi tänne blogin puolelle. Tästä postauksesta tuli tarkoituksella ajatuksieni pohtimiseen keskittyvää kuulumisteni kertoilun sijaan. Esivalintakoe lähestyy ja yritän vielä tehdä parhaani sen eteen. Esivalintakokeen jälkeen onkin sitten luvassa töitä ja vappuna olisi tarkoitus viettää laatuaikaa kavereiden kanssa ja rentoutua. Samalla yritän etsiä itselleni yo-mekkoa. Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin ja kivaa kevään etenemistä!♥

♥:Jenni

Välillä on hyvä hengähtää

Moikka! Ihanaa lauantai aamua kaikille ja toivonmukaan aurinkoista sellaista, nimittäin täällä ainakin paistaa. Minulle kuuluu erittäin hyvää, sillä tulin eilen illalla kotiin kaverini luota Tampereelta. Lähdin sinne siis keskiviikkona päivällä. Keskiviikko meni oikeastaan kaverin kanssa chillaillessa ja hänen päällekaatuvaa deadline työtään tehdessä ja opiskellessa. Torstaina kaverini meni aamulla kouluun ja itse kiertelin sillä välin keskustan kauppoja ja löysinkin kivoja vaatteita sieltä. Illalla kaverini lähti bileisiin, mutta itseäni ne eivät tällä kertaa kiinnostaneet, joten jätin ne välistä. Perjantai meni aika hitaan aamun logiikalla ja silloin tuli nukuttua. Reissu oli kaikin puolin hyvin voimaannuttava ja onnistunut. Oli myös todella ihanaa viettää laatuaikaa hyvän kaverin kanssa♥ Tällä kertaa tuli myös kierrettyä Tamperetta enemmän ja alan jo vähitellen oppia hahmottamaan millainen kaupunki se on.  



Välillä sitä ei itsekkään tajua kuinka oravanpyörässä juoksee päivästä toiseen ennen kuin antaa itselleen luvan pysähtyä ja miettiä mikä olisi nyt järkevää tässä hetkessä. Olen nyt muutaman kuukauden ajan tässä opiskellut lähes tauotta ja arki on ollut hyvin kiireistä. En ole tajunnut itsekkään kuinka rankkaa se on ollut kun kirjoituksiin lukemisen jälkeen siirryin melkeinpä heti lukemaan pääsykokeisiin. Samalla oli yhteishaku ja työhaastikset. Kaikki nämä asiat kuormittavat hyvin paljon, vaikka sen tosiasian yrittäisikin itseltään jonkun aikaa kieltää. Tajusin, että tähän väliin tarvitsen vain aikaa itselleni ja tämä Tampereen reissu oli todellakin hyvä vaihtoehto tähän väliin. Nyt on paljon rennompi fiilis kun sain pariksi päiväksi heittää aivot narikkaan ja antaa ajantajun kadota. Samalla sain ns. hermolomaa kotona olemisesta ja se jos mikä antaa voimia siihen, että jaksaa taas lukea pääsykokeisiin.


 Tajusin myös, että en ole oikeasti käynyt hetkeen yhtään missään ja sekin on kyllä osaltaan todella turhauttavaa. En tiedä onko muilla tällaisia kokemuksia, mutta itselleni pitkäaikaisempi pelkkä kotona oleminen käy henkisesti hyvin rankaksi. Vaikeinta siinä on se kun olet yksin kotona, etkä näe ihmisiä ja sosiaalisena ihmisenä sitä kaipaa ns päivittäisiä ihmiskontakteja lukemisen rinnalle. Nyt kun lukio on loppunut alkaa pelkkä kotona oleminen omalla tavallaan olemaan tylsää ihmiselle, joka kaipaisi jotain säännöllistä rytmiä ja kotoa poistumista. Tampereen reissuni antoi minulle hyvän hetken hengähtää tähän väliin ja nyt jaksan taas puurtaa pääsykoe materiaalien parissa ja treenata sopivasti. Tällaiset parin päivän minilomat tekevät joskus enemmän hyvää omalle jaksamiselle kuin kuvittelemmekaan.

 Haluan puhua teille vielä vähän siitä, mitä ajatuksia kotoa lähteminen minussa herättää. Puhuimme kotoa pois muuttamisesta kaverini kanssa kun olimme yhdessä matkalla junalla Tampereelle keskiviikkona. Sen innoittamana haluan nyt vähän avata näkökulmiani ja yhteisiä päätelmiämme asiasta. Nyt kun olen siinä vaiheessa elämääni, että vietän todennäköisesti viimeistä kesääni kotona niin on aika miettiä tulevaa. Joillekkin kotoa lähteminen tuntuu olevan vaikea paikka tai jotenkin todella suuri juttu. Itse olen halunnut jo viimeiset kaksi vuotta muuttaa pois kotoa. Siihen vaikuttavat monet syyt, mutta päällimmäisenä haluan itsenäistyä ja elää omaa elämääni niinkuin itse haluan, enkä vanhempien sanelemana. Kotona vallitseva ilmapiiri vaikuttaa paljon siihen millaisia meistä tulee, mutta joskus et voi itse vaikuttaa siihen ja silloin se saattaa olla todella rankkaa. Tämäkin on yksi syy sille miksi haluaisin muuttaa pois kotoa. Toki tiedän, että se tulee olemaan omalta osaltaan haikeaa, mutta tiedän että joillekkin se tulee olemaan vielä vaikeampaa. Tilanteen voi kuitenkin nähdä myös niin, että kotoa muuttaminen saattaa vain parantaa sinun mielenhyvinvointiasi kun esimerkiksi pääset pois negatiivisesta ilmapiiristä. Tällaisessa tapauksessa voit tuntea kuinka hartioiltasi putoaa painava taakka ja elämästäsi tulee laadullisesti parempaa. 

Erittäin hyvää kevään jatkoa ja tsemppiä pääsykokeisiin kaikille!!♥

♥:Jenni