torstai 28. syyskuuta 2017

Ylä- ja alamäkiä



Moikka! Yo-kokeista on nyt tältä erää selvitty ja keväälle jäivät lyhyt matikka, pitkä ruotsi ja terveystieto. Onneksi tässä on vielä jonkun verran aikaa näihin koitoksiin. Viimeksi puhuin yhdestä hienosta asiasta, jota odotin kovasti, mutta en kertonut mistä. Minun siis oli viime viikonloppuna tarkoitus mennä moikkaamaan Iraa Nooran kanssa Tampereelle. No juttu meni sitten niin, että maanantaina oli bilsan reaali ja joo silloin ei tuntunut vielä mitään. Tiistaina menin aamulla salille ja mietin miksi kulkee niin huonosti ja voimia ei tuntunut olevan yhtään. Tämän oudon tunteen saattelemana menin sitten salilta suoraan autokoulun harjoitteluvaiheen palauteajoon. Tässä välissä kävin kotona ja kun siinä sitten söin ja pysähdyin hetkeksi tuntui taas tämä outo tunne. En osannut tunnistaa sitä, vaan jatkoin matkaani keskiselle ja siitä Nooralle. Kotiin pääsin puoli 9 aikoihin ja en jaksanut tehdä yhtään mitään olin vain aivan poikki. 

Keskiviikko aamuna täytyi sitten käydä tekemässä autokoulun ryhmäajo. Aamulla otin jo särkylääkettä, koska olo tuntui huonolta. Nukuin kolme tuntia päästyäni ryhmäajosta ja siinä vaiheessa kuumetta oli 38. Torstaina kuumetta olikin sitten jo 39,6... Kuumeilua jatkui tästä keskiviikosta eiliseen samalla lailla vaihdellen 38-39. Maanantaina kävin lääkärissä ja sain tietää, että keuhkokuume se sitten on! Noh luulen että fyysisesti tästä selvitään enemmän mentaalipuolta ärsyttää kun ei voi treenata, ei pääse kouluun, kurssit menee päin prinkkalaa, jäät jälkeen, autokoulujutut viivästyy, kaverien kanssa suunnitellut jutut täytyy jättää välistä... Hmm surullista kyllä ostin junaliput ja odotin Tampereelle menoa varmaan kuukauden ihan innoissani. Aina ei voi voittaa, eikä kaikki mene aina niin kuin sitä kuvittelee. Nyt parannetaan tämä tauti huolella ja laitetaan käsiä ristiin kurssien takia. Toisaalta tällä hetkellä ajattelinkin ottaa tämän 2 jakson rennosti, koska ensimmäisessä jaksossa oli liikaa kaikkea tehtävää. Panostan nyt vain niihin aineisiin joita kirjoitan keväällä ja muuten otan rennosti ja nautin abi-vuodesta. 



Sain kuitenkin positiivisen viestin biologian opettajaltani yhtenä päivänä, kun makoilin peiton alla kuumeen kourissa. Hän kertoi ilokseni, että sain 38p bilsan yo-kokeesta ja, että jos pisterajat eivät nouse se olisi E!!! En ollut uskoa silmiäni, kun luin tämän viestin. En siis todellakaan lukenut turhaan ja tehty työ näkyy. Huippua! Nyt vain toivon, että pisterajat eivät nouse ja tuo tulos säilyisi, mutta anyways tyytyväinen olen kyllä!!!





































Näiden kuvien saattelemana oikein ihanaa syksyä kaikille!! :) 

































♥: Jenni

torstai 14. syyskuuta 2017

Jännän äärellä



Moikka! Huomenna olisi tosi kyseessä nimittäin äidinkielen tekstitaidon yo-koe. Jaiks. Päällimmäisinä tunteina ovat helpotus, pelko ja jännitys. On jotenkin helpottavaa kun nyt se kaikki uurastus on ohi. Huomista olen odottanut kaikesta pelosta huolimatta ihan vain sen takia, ettei tarvitsisi lukea yhtään lisää. Äidinkieltä en toki ole lukenut läheskään niin paljon kuin maanantain biologian reaalia. Jotenkin vain se itse tilanne pelottaa, kun kaikki on niin tarkkaa ja säädeltyä. Mitä jos kynät eivät olekkaan riittävästi teipattuja tai muuta kamalaa:D 

Tänään oli vielä terveystiedon kurssikoe ja aiemmin tiistaina biologian viimeisen kurssin koe. Tämä jakso on ollut harvinaisen rankka, mutta samalla rento. Abina oleminen on osoittautunut lukion parhaaksi, mutta myös vaativimmaksi ajaksi. Nyt syksyllä kun ei ole "lukulomaa" kirjoituksiin niin osa lukemistyöstä on täytynyt tehdä jo kesälomalla. Vaikeinta tässä on ollut vain jättää panostus kaikkeen muuhun paitsi yo-kokeisiin pois. Tärkeintä itselleni on ollut aikataulutus ja se, että joka viikonloppu minulla on ollut suunnitelma siitä, miten saan kaikki biologian kirjat käytyä läpi. Muutama asia pitää vielä kerrata, selata abibilsan- kirjaa ja kertailla omia muistiinpanoja ja sillä mennään meni syteen tai saveen!

 Jotenkin on mahtavaa tuntea itsensä abiksi ja lähestyä tätä kolmen vuoden urakan loppua. Samalla kaverit aikuistuvat ja saavat ajokortteja ja kaikkea ihanaa tapahtuu. Nyt kun Ira muutti Tampereelle opiskelemaan on yksi kavereistani muualla ja perjantai sählyt eivät ole enää niitä tuttuja viikonpäättäjiä♥ Toki pidän sählyn vetämisestä  tälläkin hetkellä perjantaisin, mutta se ei vain ole sama asia ilman Iran ihanaa persoonallisuutta, puhetulvaa ja olkapäätä, jolle voin vuodattaa kaikki syvimmät negatiivisuuden aiheeni♥ Kaveripiirit muuttuvat ja kaikki ei säily ennallaan. mutta silti ikävän tunne kertoo meille kuinka muutos ei silti tarkoita kaiken loppumista. Vaikka kohta on tiedossa elämäni ehkä rankimmat tunnit yo-kirjoitussalissa, muistan silti aina ne hetket, joita lukio on antanut ja miten paljon uusia kavereita se on tuonut elämääni♥ Suunnitelmissa on viikon päästä jotain aivan ihanaa ja tuskin maltan odottaa tämän viikon kulumista!!♥ Mutta näillä ajatuksilla ja mietteillä huomiseen yo-kokeeseen. Tsemppiä aivan jokaiselle ja jos joku väittää, ettei olisi yhtään jännittynyt tai stressannut tätä niin jakakoot minulle tämän salaisen taitonsa!:D



P.s Laitetaan tekstissä olevat kirjoitusvirheet jännityksen ja suurten tunteiden piikkiin mitä koin kun kirjoitin tätä!!:D





































♥:Jenni

perjantai 8. syyskuuta 2017

Kesän top 5 luonnonpuistoa



Moikka! Tänä kesänä on tullut vierailtua ennätys paljon luonnonpuistoissa. Mielestäni ne ovat loistavia mahdollisuukisa nähdä Suomen luonnon parhaita paloja ja harrastaa samalla kuntoa kasvattavaa liikuntaa, ainakin Kuusamossa se toimi! Eli olimme koulun alkua edeltävän viikon äitini kanssa Kuusamossa ja tarkoituksena tosiaan oli toiminnallinen loma ja mahdollisimman monen luonnonpuiston kiertäminen. Ohjelmaksemme tällä lomalla muotoutui se, että aina aamuisin kierrettiin luonnonpuisto kierros, jossa kilometrejä tuli yleensä yli 10 ja sitten illalla tein vielä oman juoksulenkin vaihtelevasti 6-8km + mäkitreenejä. Ja ratin takana tuli istuttua ainakin 1000km, mutta autolla ajaminen on kuin terapiaa varsinkin tällaisilla pitkillä matkoilla. 


Mutta nyt kurkistus luonnonpuistoihin:


  1. Pieni Karhunkierros 12km
"Pieni Karhunkierros johdattaa reppuretkeilijän Oulangan kansallispuiston eteläisimpään osaan. Maisemareitiksi kutsutun päiväreitin varrella pääsee ihastelemaan upeaa Oulangan luontoa: kuohuvia koskia, jyrkkiä kallioita ja suojaisia metsiä." lainattu: www.luontoon.fi

Pieni karhunkierros oli meidän valitsemistamme luonnopuistoista ehdottomasti suosituin turisti/matkakohde, sillä siellä ihmisiä tosiaan tulee vastaan koko ajan mihin emme ehkä yleensä luonnopuistoissa ole tottuneet. Parhaimpina nähtävyyksiä reitillä olivat kosket, koskematon luonto, kallioseinämät, sekä tasaiseen tahtiin nousut ja laskut. Reitti oli suhteellisen hyvä kunnonkohotus mielessä, koska portaita,ylämäkiä ja nousua oli paljon! Suosittelen tätä ehdottomasti kaikenikäisille ja myös lapsiperheitä reitillä näkyi. Taukopaikkoja ja huusseja löytyi myös matkan varrelta, mutta wc-paperi kannattaa varata mukaan, sillä sitä ei huusseissa ole, vaikka muuten siistejä ovatkin!































2. Oulangan kansallispuisto,Könkään keino 8km + Hiiden hurmos 5km


Reitit, Könkään keino ja Hiiden hurmos, jotka kiersimme Oulangan kansallispuistossa, eivät olleet niin hienoja maisemallisesti kuin mm. riisitunturi ja karhunkierros. Jalkoihinsa joutui katsomaan suhteellisen paljon juurakoiden takia. Ainona nähtävyytenä olivat loppupäässä reittiä olevat kosket, mutta muuten maasto oli pitkälti havu/kangas metsää. Toki liikuntamielessä tätäkin suosittelen kaikille, vaikka tämä olikin nyt listaamistani reiteistä maaprofiilissa katsottuna tasaisin, eli ei paljoa nousuja ja laskuja. Itse kaipaan nousuja ja laskuja, joten tämä ei ollut sen vuoksi lempparini, mutta sopii mainiosti vanhemmalle väestölle!

























3. Riisitunturin kansallispuisto, Riisin rääpäsy 4,3km

Tänne Riisitunturin kansallispuistoon oli Rukalta pisin matka ajaa autolla, joten valitsimme sitten lyhimmän reitin tällä kertaa tästä kansallispuistosta. Sattuneista syistä myös eksyimme ja aikaa tuhraantui useampi tunti ennenkuin löysimme paikan päälle, myös se hieman muutti suunnitelmiamme reitin suhteen. Samalla reissulla kävimme myös tunnin ajomatkan päässä olevalla Posiolla, mikä on siis aivan pieni paikka keskellä ei mitään:D, mutta hienot maisemat sielläkin oli. Itse Riisitunturin kansallispuiston voi sanoa olevan lapinnäkösitä verrattuna kaikkiin muihin listaamiini luonnonpuistoihin! Jos haluat lapin omaista maisemaa niin suuntaa Riisitunturille. Reitin varrelta löytyi kitukasvuisia koivuja ja mäntyjä, hilloja, suolampia joihin vesi virtasi tunturin laelta, karua aluskasvillisuutta ja oikeita eränkävijöitä, sekä rempseitä lappalaisia löytyi myös reitin varrelta!:D Yksikin totesi minulle, että "Ensimmäinen enkeli olet, joka täällä tulee vastaan, kuinkas rohkenit?" . Heidän kanssaan jutellessa meni tovi jos toinenkin, mutta ei siinä pidän lappalaisia ja pohjoisessa asuvia ihmisiä hyvinkin mukavina ja suorapuheisina ja arvostan sitä. 



































 4. Valtavaaran luonnonsuojelualueen reitti 8km

Tämä ihan Ruka kylän läheisyydestä lähtevä reitti valtavaaran tunturin huipulle on ehdoton lempparini tähän listaamistani reiteistä. Syy siihen on, että tämä reitti koostuu vain nousu- ja laskuosuudesta. Nousuosuudella kerrytin ensin hyvät alkulämmöt ja sitten vedin pätkiä juosten sitä ylös. Se jos mikä oli mahtavaa♥  Hienot maisemat, hiki virtasi ja kunnon nousu! Kaikki mistä pidän. Jos ei ole tottunut urheiluun tai harrasta sitä paljoa, alun nousuosuus, joka on pitkä voi tuntua raskaalta. Jos tätä reittiä ei halua mennä kuntoilumielessä, tälle reitille kannattaa varata eväitä, aikaa ja kamera! Itse pärjäsin hyvin tukevalla aamupalalla, kameralla ja vedellä. Ehdottomasti suosittelen tätä reittiä kaikille, jos Kuusamossa/ Rukalla päin liikkuu, eikä tiedä mitä tekisi. Tämän voisin myös kiertää uudestaan ja ehkä aionkin!!




















































5. Konttaisen vaara

Konttainenkin kuuluu osaltaan Isoon karhunkierrokseen, joka olisi varmasti ollut mahtava, mutta sinne emme tällä reissulla ehtineet. Konttaiselta kävimme kiertämässä yhden lintubongareiden suosiman reitin, joka oli hyvä palautus illan mäkitreeneille ja juoksulle. Kävimme konttaisella siis viimeisenä päivänämme Kuusamossa myöhään illalla. Tämän luontoreitin lisäksi kiipesimme Konttaisen vaaralle, mikä oli todella hieno, sillä sieltä avautui hulppeat maisemat moneen suuntaan.

Konttaisen kuvat ovat puhelimessa, joten niitä luvassa myöhemmin!























♥:Jenni