Mixed emotions: The only way to have a friend is to be one

A friend is someone who gives you total

freedom to be yourself

-Jim Morrison-

A true friend is someone who is there for you

when he'd rather be anywhere else

-Len Wein-

The only way to have a friend is to be one

-Ralph Waldo Emerson-

Friendship is one mind in two bodies

-Mencius-

Wishing to be friends is quick work, but

friendship is a slow ripening fruit

-Aristotle-

Alkajaisiksi asiaa ystävyydestä. Kuinka moni voi tunnustaa jo nyt, että arkena jää liian vähän aikaa ystäville? Hep, minä ainakin. Olen surullinen siitä, kun tarvitsen niin paljon aikaa koululle, jotta pärjään siellä hyvillä tuloksilla, mutta samalla iloinen niistä tuloksista. Olen toisaalta myös onnellinen kun tiedän, että saan edelleen jakaa perjantai illat ystäväni kanssa, kun me vedämme sählyä heti koulun jälkeen perjantaisin jälleen syksyllä. Jopa tunti ystäväsi seurassa viikossa arkena voi kohottaa huomattavasti mielialaasi sekä samalla hoitaa mielenterveyttäsi, joka on kultaakin kalliimpi♥ Itse ainakin huomaan tämän, että kun minulla on ystäviä joihin voin luottaa täysillä ja jotka saavat minut nauramaan, olen myös iloisempi ja jaksan paremmin raskasta lukio arkea.
Kiitos ystävyydestä, jota voimme jakaa merien ja mantereiden yli!! xo ♥

Ystävät ovat voimavara, josta ei kannata koskaan päästää irti♥

Elikkäs, kuten jo aiemmassa postauksessani puolittain toivoin ja tiesin, että tästä viikosta tulee parempi kuin edellisestä, niin tulihan siitä. Maanantaina surin vielä isoveljeni lähtöä armeijaan ja en oikestaan tehnyt mitään sen kummempia. Tiesin, että serkku tyttö tulee meille keskiviikkona, mutta vielä silloin en tiennyt kutsuvani kaveriani myös tänne. Tiistaina ajattelin, että mitä ihmettä oikeasti teen jos keli on noin sateinen. Päätin kutsua Iran meille, jotta saisin vähän omaa rauhaa serkun leikkipyynnöiltä ja voisin viettää aikaa yhden todella tärkeän ystäväni kanssa♥

Kävin keskiviikko aamuna tekemässä hyvän treenin pihalla ja sitten aloin jo odottelemaan serkkua, joka saapui samana päivänä vähän ennen Iraa. Kun serkkuni äiti oli lähtenyt Ira olikin jo pihassa. Esittelin kaverilleni meidän taloa, koska olihan tämä ensimmäinen kerta kun hän oli meillä, vaikka onkin nähnyt vilauksia talostamme snäpin puolella.

Keskiviikkona oli sateista ja harmaata, mutta tämä ei meitä ahkeria blogeihinsa uusia kuvia haluavia tyttöjä lannistanut. Ulkovaatteet päälle ja menoksi. Kuvasaalis oli aikamoinen, me nimittäin otimme kuvia myös seuraavana päivänä. Tiedättekö muuta parempaa, kuin hyvää ruokaa, aikaa, sateen ropina kattoa vasten, ja sitten kun tähän kaikkeen vielä lisätään ihana ystävä vierellesi, jonka kanssa naurat niin, ettet tahdo saada henkeä♥ Tämä hetki, se oli ikimuistoinen.

Tiedän, että ystäväni lukee tätä postausta juurikin nyt ja hymyilee kenties kannettavalleen tai puhelimelleen. Haluan sanoa sinulle niin paljon kaikkea kaunista, mutta mikään ei ole kyllin arvokasta millä voisin sinua kiittää näistä kahdesta ihanasta päivästä♥ Lukiessani sinun blogisi postausta, joka liittyi näihin kahteen päivään hymyilin tauotta. Tiedän sisimmässäni, että ystävät ovat ne, joita varten elän ja haluan aina tulla elämäänkin. Sillä minulla ei olisi ainakaan yhtään mitään ilman heitä. ♥KIITOS♥

Halusin, että Ira jää toiseksikin yöksi ja näin me sitten nautimme toistemme seurasta perjantaihin asti. Torstaina teimme serkku tyttöni pyynnöstä sekä lättyjä, että vohveleita. Vaikka alunperin oli tarkoitus tehdä vain vohveleita. Torstai oli muutenkin leivontapäivä, sillä aamu meni minun ja Iran osalta suolaisen piirakan leivonnassa. Oli ihanaa leipoa kaverin kanssa, nimittäin siinä samalla käytiin läpi omia ja omien vanhempien leivonta kokemuksia ja erilaisia ohjeita sekä paljon muuta. Ja kaikista parasta siinä oli se, että näki myös serkku tytön syövän leipomuksiamme. Ira paistoi lättyjä, minun tehdessäni vohveleita ja siinä se aika hurahtikin äkkiä.

Illemmalla ajattelin testata olisko minun kihartimestani vastusta Iran sitkeille ja taipumattomille luonnonsuorille hiuksille. Olin aluksi aivan varma, että kiharat kestävät ja vedin siinä jo melkein sitä voitontanssia, kunnes olimme ottaneet ekat kuvat... Ääh ei, luovutan Iran hiusten suhteen. Kuvausreissun päätteeksi Iran hiukset olivat suoristuneet huomattavasti. Hän ei siis todellakaan valehdellut, kun kertoi aiemmin kampaajan käyttäneen hänen wanhojentanssi kampaukseensa noin yhden muotovaahto purkin ja runsaalla kädellä lakkaa.

Torstai meni siis leivonnassa ja kuvailussa. Perjantaina emme tehneet oikeastaan mitään. Kävimme ulkona ja myöhemmin vain istuimme pihatuoleissa ja kuuntelimme musiikkia. Edelleenkään kelissä ei ollut kehumisen varaa. Iran lähdettyä, itse vielä treenailin illemmalla. Tänään pesin iskän kanssa hänen autonsa ja huomenna me sitten kahdestaan vahaamme sen. Muita suunnitelmia huomiselle ei ole, mutta ehkä aion katsoa Ranska-Portugali jalkapallo matsia. Onhan se sentään viimeinen jalkapallo-ottelu! Mitäs teidän kesäänne? Katsotteko jalkapalloa, oletteko olleet festareilla vai vietättekö aikaa kavereiden kanssa? :)