Moikka! Olen jo niiin monet kerrat sormet syyhyten halunnut tulla kirjoittelemaan tänne vaikka ja mistä, mutta lukiota käyvänä aikani ei millään riitä kaikkeen haluamaani ja pitkien päivien jälkeen tietokone vs sänky kamppailun voittaa sänky 100-0. Nyt vihdoin. Loma on täällä ja ehdin kirjoittamaan useammankin jo kauan haluamani postauksen. Lähdetään siitä mitä on tapahtunut jo aiemmin. Elikkäs olen revennyt moneen paikkaan yhtäaikaa näinä elämäni parina viime kuukautena. Autokoulua, päällekkäisyyksiä ja urheilua. Miten yhdistää nämä kaikki? No tästäkin selvittiin ja onnellisesti voin todeta, että pieni ihme tapahtui ja läpäisin inssinkin ensimmäisellä kerralla mihin en ikinä olisi uskonut. Enkä kyllä uskonut sinä aamunakaan kun sitä lähdin suorittamaan. En oikeastaan jännittänyt tilannetta, kun mietin, että en kuitenkaan pääse sitä ensimmäisellä läpi niin turha stressata. Mutta tässä sitä nyt ollaan ajokorttitakataskussa ja monta reissua jo rikkaampana.
Voin sanoa, että elämäni hymyilee kaiken tämän rankan koulupuristuksen jälkeen todella paljon. Kävimme juhlistamassa ajokorttini saamista pizzoilla keskisellä Iran ja Nooran kanssa. Ajelimme Iran kanssa viime viikolla raatikkaan extempore reissulla ja puhuimme autossa myöhään yhteen yöllä kunnes ajelin kotiin. Viime viikon perjantaina teimme Iran kanssa myös reissun Jyväskylään. Viime aikoina olen nähnyt kavereistani erityisesti Iraa, mutta syynä on toki se, että hän lähtee muualle opiskelemaan, emmekä kesän jälkeen näe enää niin usein niin haikealta kuin se kuulostaakin.
Tänään aamulla oli vielä viimeinen koe, josta siitäkin meinasin myöhästyä kun nukuin sitten onnellisesti pommiin. Sen jälkeen vietimme Nooran kanssa laatuaikaa kera kahvin. Tämän jälkeen pyörähdin kotona syömässä ja sieltä matkani jatkuikin jo salille. Kerrassaan loisto päivä, jonka rankkuus alkaa jo painaa väsymyksenä. Mutta tästä päivästä minun on aivan pakko mainita muutama asia. Salilla ollessani en yleensä hirveästi tee tuttavuutta muihin, mutta tällä kertaa eräs nainen rupesi juttelemaan minulle ja osoittautui varsin mukavaksi ihmiseksi. Keskustelumme päätteeksi hän totesi "Mitä oikein harrastat, näytät ihan urheilijalta!" Joskus tällaiset pienet piristykset ja kehut vain nostavat päivän fiilistäsi vielä enemmän. Olin hiukan hämmentynyt, mutta todella iloinen. Ihanaa kun maailmasta löytyy vielä näitä ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa jotakin positiivista toisesta, vaikka eivät tuntisikaan entuudestaan. Pyrin itsekkin kehumaan vaikka en tuntisikaan, koska siitä jää vain niin mielettömän hyvä fiilis ja oma päivä vähintäänkin paranee, jos se ei ole alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Toinen ihana asia tästä päivästä on ystävyys ja se kuinka voit vain vuodattaa toiselle murheitasi ja kuunnella toista pitkään ja hartaasti, se on elämämme pelastusrengas, se on ystävyys☺
Vikat kokeet tosiaan olivat ja tänään alkoi loma. Parille seuraavalle päivällekkin on jo tarkat ohjelmat bookattuina, kun huomenna menen Iralle avuksi yo-juhlien järkkäykseen ja lauantaina sitten juhlitaan ensin juhlat ja sitten jonkin sortin jatkot omalla kaveriporukalla. Tideossa on varmasti liikutuksen kyyneleitä, naurua, iloa, onnea, hauskoja hetkiä, sekä ennen kaikkea haikeutta, mutta näistä päivistä nautitaan täysillä! Kuinka moni muu on lähdössä kaverin tai sukulaisen yo-juhliin ja onko omia tiedossa? Asia on itselläni ajankohtainen ensi vuonna, jos ja kun pääsen sen lakin päähäni painamaan.
Ihanaa loman alkua kaikille!!♥
♥: Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti