Lomakuulumisia + mitä pt-opiskelu on antanut tähän mennessä

Moikka! Ihanaa syyslomaa kaikille keillä sitä on tai kenties vielä tulossa. Minulla ei ollut mitään sen kummempia suunnitelmia tällekkään syyslomalle. Eniten minulle merkitsee tässä lomassa se, että saa vain olla rauhassa ja rentoutua. Hektisen hetken jälkeen arjesta on aluksi vaikea siirtyä lomamoodiin ja siinä meneekin ainakin itselläni pari päivää ihmetellessä, että mitähän sitä tekisi kun on niin tyhjä olo kun ei olekkaan sitä aikataulua päivälle. Nyt olen sitten päässyt lomamoodiin ja kohta pitäisi lopetella tämä loma:D. Nooh arkeen paluu tulee viemään taas muutaman päivän, että tottuu siihen. En tiedä onko muilla tämmöisiä lomalle siirtymä- tai lomalta paluujaksoja tai koetteko niitä? Jotenkin hassua, että vaatii oman aikansa, että sopeutuu lomailuun tai päinvastoin. Toki tähän asiaan vaikuttavat varmasti myös luonne ja työtaakat jne.

Treenaan säännöllisesti kuntosalilla ja olen havainnut sen omaksi jutukseni jo jonkun aikaa sitten. Se on sellainen paikka mihin voin purkaa kaikki ajatukseni ja murheeni, sekä sieltä lähtiessä on aina hyvä olo♥. En treenaa mitään tavoitetta varten, vaan lähinnä itseäni varten ja sitä hyvää oloa varten. Nyt lomalla olen tietoisesti jättänyt treenaamisen vähän olan taakse ja keskittynyt vain rentoutumiseen ja palautumiseen. Kevyempiä treenejä ja lähinnä miettimistä salihommiin, mitä voisi kokeilla tai miten itseään haastaa eri tavalla. Paljon on tullut tässä lomalla selailtua netistä kaikenlaisia erityylisiä treenejä ja videoita/vlogeja. Olen nyt lomallani myös nukkunut todella pitkiä yöunia 11h ja 12h unia... :D Ehkäpä tämä kertoo jotakin palautumisen vajavuudesta tai kehoni pyynnöstä suuremman levon määrään. Olen yrittänyt kuunnella kehoani tässä mielessä, enkä ole suunnitellut mitään omia treenejäni tai noudattanut suunnitelmia. Välillä on hyvä vain mennä fiiliksen mukaan ja antaa aivojen ja kropan levätä. Tämä on toiminut ja nuo unet ovat antaneet paljon energiaa, enkä ole ollut väsynyt päivisin.



Eilen poistuin kotoa ensimmäisen kerran tällä viikolla ns. ihmisten ilmoille. Huvittavaa sinänsä, että olen nyt pysytellyt tähän asti kodin ja salin välillä:D. Kävin tosiaan eilen shoppailemassa äitini kanssa Jyväskylässä. Oli kyllä ihanaa viettää aikaa äitini kanssa, kun häntäkään en ole kauheasti viime aikoina nähnyt tai ehtinyt jutella sen enempiä viikonlopuista huolimatta. Istuimme rauhassa kotipizzan pizzalounaalla ja kiertelimme kaupoissa. Jotenkin kummasti taas urheilukaupat vetivät puoleensa enemmän kuin ne muut:D. Tuntuu, että sitä väsyy shoppailuunkin, jos kaupassa on liikaa tavaraa eikä millään jaksa katsoa jokaista vaatetta läpi. Tämän huomasin eilen muutaman kaupan kohdalla. Totesin myös, etten edes muista milloin olisin viimeksi käyttänyt farkkuja kun en koe niitä oikein omikseni. Viihdyn mieluummin sellaisissa urheilukauppojen tarjoamissa rennoissa vaatteissa:D. Osasyy farkkujen pitämättömyydelle on se, että en löydä sopivia, osittain johtunee siitä, että liikkuu paljon. Olimme saaneet keskustan kaupat kierrettyä ja kello oli jo ainakin viisi tai kuusi illalla, mutta sitten mieleeni tuli, että meidän on pakko käydä vielä Seppälän alueella XXL:ssä. En ole koskaan käynyt siinä liikkeessä ja olen jo kauan halunnut käydä niin nyt sitten mentiin. Voin jo nyt lämpimästi suositella XXL:ää, jos etsit mihin tahansa liikuntalajiin jotain välinettä tai varusteita. Siellä oli kirjaimellisesti kaikkea aina retkeilystä, valluksesta, kalastuksesta, ratsastuksesta, maastojuoksusta ja golfista lähtien:D. Todellinen liikkuvan ihmisen paratiisi♥. Edullisuus oli vähän niin ja näin, osa tuotteista oli hyvässä tarjouksessa ja osassa lähtöhinta korkea, mutta plussaa oli -25% ystäväpäivät! Tuotteita ja kokoja todella löytyi, valikoimaa oli nimittäin paljon ja hyllyt täynnä kenkälaatikoita yms. Arvioni XXL:stä on se, että ehdottomasti menisin uudestaan tuon laajan tarjonnan vuoksi, vaikka ainahan urheiluvaatteissa on hinnat kohdillaan, mutta on niissä monesti sitten sitä laatuakin!;D 

Sitten vielä vähän asiaa opiskelusta ja siitä mitä se on jo tähän mennessä antanut minulle. Pt:ksi opiskellessa on saanut kyllä hirmuisen määrän uutta tietoa ihmisen anatomian lisäksi myös kuntosaliharjoittelusta ja erilaisista liikkeistä, joita ei olekkaan koskaan tajunnut itse kokeilla. Paljon on tullut tietoa myös oikeista tekniikoista ja joidenkin liikkeiden turvallisuudesta tiettyihin niveliin, sekä paljon sellaista ymmärrystä mitäs sitten jos joku ei tätä liikettä voikkaan tehdä, "mitäs sille keksitään?". Pt-hommat antavat kyllä yllättävän paljon myös itselle ja sitä ei tajunnutkaan kuinka paljon pt pystyy toisen ihmisen elämään vaikuttamaan tai miten erilaisten ihmisten kanssa voi olla tekemisissä. Ajatukseni oli ehkä ennen tätä koulua, että "joo joo, salijuttuja siellä käydään läpi kun niitä sitten asiakkaankin kanssa tarvitaan", mutta voihan pt tehdä, vaikka juoksuohjelman tai uintiohjelman. Tätä en ollut aiemmin ajatellut, mutta nyt tiedän. Pt:ksi opiskelu on antanut paljon myös muiden kanssa opiskelijoiden kautta, esim. se, että aina joku tietää jostain liikkeestä enemmän kuin sinä tai jolla kulla on useampia salivuosia takana kuin sinulla ja sieltä tulee hyviä vinkkejä ja kantapäänkautta opittuja asioita esille. Lisäksi saa myös hirmuisesti uusia liikkeitä ja venytyksiä omaan liikepankkiinsa, sekä myös jaettuja kokemuksia ja erilaisia mieltymyksiä tulee esille. Ja kaiken huippu, tämän opiskelu antaa myös ehkä elinikäisiä ystävyyssuhteita samanhenkisten ihmisten kanssa!♥

♥:Jenni

Yhteisön vaikutus elämässä

 Yhteisö, jossa elämme toimii peilinä omaan itseemme ja siihen millaisia olemme. Yhteisö voi ajaa meidät piilottamaan itsemme ja parhaat puolemme. Vain oikeanlaisessa yhteisössä uskallamme olla aidosti itsemme ja pystymme tekemään täysillä sitä, mihin meillä on suurin intohimo

Moikka! Pitkästä aikaa ehdin hetkeksi tulla kirjoittelemaan tänne. Monesti se, että kirjoitan tänne on osa jotakin prosessia, mitä käyn läpi omassa päässäni. Ajatuksia, jostain mikä minun pitää itseni kanssa käsitellä. Arki on ollut viime viikkoina hyvin kiireistä ja en ole halunnut kantaa turhaan murhetta tänne kirjoittelemisesta, mutta olen koko ajan tiedostanut, että haluan tulla kirjoittamaan heti kun mahdollista.


 Viime viikon perjantaina oli se hetki mitä olen jonkin verran jännittänyt heti tämän koulun alettua. Meidän piti jokaisen pitää 20 minuutin ohjausnäyttö eli ryhmäliikunta"tunti"/hetki. Ja tästä hetkestä piti tehdä kirjallinen tuntisuunnitelma. Oikeastaan ohjausnäyttö jännitti eniten perjantai aamuna ja vähän ennen oman ohjaamiseni alkamista. Lopulta se kuitenkin sujui hyvin, koska nautin todella liikunnan ohjaamisesta ja se tuntui omalta jutulta. Siinä pystyy kuitenkin antamaan niin paljon omasta persoonastaan ohjattaville ja hyödyntämään positiivisuuttaan ja periksiantamatonta luonnettaan. Jokaisen ohjaus oli erilainen ja erilaiset persoonat tulivat esille ja minusta se on hienoa, että tässä asiassa ei voi eikä pidäkkään olla samanlainen kuin kaikki muut. 

Itse vedin ohjausnäytössäni toiminnallisen kehonpainotreenin aikalailla perusliikkeillä, mutta niin, että hiki oli taattu ja syke varmasti nousi. Eniten tämänkaltaisessa ryhmäliikunnan vetämisessä nautin siitä, kuinka paljon voin antaa ohjattaville ja he minulle. Se kun näät oman ilosi tarttuvan muihin on jotain käsittämättömän hienoa tai se kuinka, joku haastaakin itseään vaikeammalla versiolla liikkeestä. Ne ovat hetkiä, jotka saavat minut itsenikin entistä iloisemmaksi, kun näen että kaikilla on hauskaa. Ehkä suurin avain siihen, miksi juuri ryhmäliikunnan ohjaaminen on palkitsevaa on se, että kaikki tehdään yhdessä ja se yhteishenki boostaa ja tsemppaa eteenpäin toistoissa enemmän kuin mikään musiikki tai motivaatiomiete. Tosin mielestäni tällaisen ryhmäliikunta tunnin tunnelma on kertakaikkiaan kiinni ohjaajan omasta mielentilasta sillä hetkellä, jos hän on energinen ja iloinen niin kyllä se välittyy, eikä sitä voi parempikaan ohjaaja feikata. Ohjaajia on yhtä paljon erilaisia kuin on persooniakin ja varmasti jokaisella on omat mieltymyksensä.

Haluan tällä kertaa puhua myös hieman arjen kuormittavuudesta ja siitä miten koen tällä hetkellä suurta paloa liikuntaan ja personal trainer-hommiin. Kuten jo mainitsin arkeni on tällä hetkellä erittäin kiireistä. Viime viikonloppuna minulla ei juurikaan ollut vapaa-aikaa, vaan koko ajan olin menossa jonnekkin tai tekemässä jotain. Havahduin tähän ajatukseen eilen iltana kun tajusin, että "hetkinen menikö viikonloppu jo?". Tällä hetkellä elän opistoelämää, johon kuuluu se, että päivisin on koulua vaihdellen kahdesta kolmeen, jonka jälkeen yleensä ehtii sen tunnin rauhoittua. Sen jälkeen on ruoka ja ruuan jälkeen tulee opiskeltua 2-3h  ja sen jälkeen liikuttua 2h tai toisin päin ja sitten täytyy samalla miettiä pt- harjoitusasiakkaan hommia ja vielä saada tarpeeksi unta ja ehtiä ottaa rennosti. Välillä tämä on vaikea yhtälö ja tuntuu, ettei ehdi revetä joka paikkaan. Liikuntaa tulee myös harrastettua enemmän kuin lukion viimeisellä ja sen huomaa kyllä siinäkin, että nyt on enemmän niitä samanhenkisiä ihmisiä elämässä ja jos joku pyytää lenkille tms. niin tottakai sitä sitten mennään ei sitä tarvitse miettiä kahta kertaa. Viime perjantaina tulin kolmen aikoihin kotiin, söin ja vähän lepäsin, kuudelta lähdinkin jo salille tekemään ensin omaa treeniä ja sitten vajaa 2h meni vielä harjoitusasiakkaan kanssa yhteistreeneissä. Kotona olin joskus kymmenen jälkeen. 



Vaikka päivät ovat kiireisiä niin kaiken tämän keskellä olen silti hirmuisen onnellinen ja tiedän, että tämä on minun juttuni. Mihin ikinä päädynkin niin liikunta, ihmisten liikkumaan saaminen, terveys, hyvinvointi ja ihmisten liikunnan ilon löytäminen ovat minulle tärkeitä asioita♥. Lukiossa arki oli oikeastaan ainoastaan kuormittavaa, enkä kokenut oloani samalla tavalla onnelliseksi kuin nyt. Minulla ei ollut niitä samanhenkisiä treenikavereita tai sellaisia ihmisiä ympärillä, jotka olisivat olleet kiinnostuneet samoista asioista. Sellainen omanhenkinen ilmapiiri vaikuttaa todella merkittävästi omaan mielenhyvinvointiin ja jakasamiseen, vaikka sen tajuaminen kesti hetken. Olen aina treenannut yksin, eivätkä minun kaverini ole tässä asiassa kanssani samanhenkisiä tai liikunnasta yhtä kiinnostuneita. Olen aina ymmärtänyt ja hyväksynyt sen, mutta toki olen aina kaivannut sellaista porukkaa, jossa voisin jakaa ajatuksiani liikunnasta ja saada vastaavasti uusia näkökulmia. Tämä aika elämässäni on juuri sitä ja porukka täällä sellainen, mitä olen jo kauan kaivannut. Ihmiset ympärillämme, vaikuttavat enemmän kuin uskommekaan siihen millaisia uskallamme olla. En ole kokenut olevani täysin oma itseni vielä lukiossakaan, mutta nyt uskallan olla sitä, kun vietän aikaani samanhenkisten ihmisten kanssa. Haluan lähteä treenaamaan yhdessä, jakaa ajatuksia treenaamisesta, jakaa kokemuksia, tsempata toista ja ennen kaikkea nauttia samanhenkisen yhteisön antamasta boostista elämään. 




Mitä vielä tulee arjen kuormittavuuteen, stressiin ja kiireeseen, niin kaikki ne eivät tunnu enää niin suurilta ja kuormittavilta. Tähän on syynä halu oppia. Anatomia ja kaikki mitä nyt opiskelen ovat niin mielenkiintoisia, että haluan oppia, vaikka asiat ovatkin vaikeita. Halu oppia lähtee sisältäpäin ja on voimakas. Monesti kun jostain asiasta innostuu ja sen tajuaa olevan oma juttu, niin sitä usein tekeekin täydellä intohimolla ja aina sen kuormittavuus ei tunnu edes niin suurelta. Niin on nytkin, mutta toki kaikessa kohtuus ja, vaikka en tiedostaisi kiirettä ja stressiä niin kyllä se silti aina on olemassa. Joka päivä pitää muistaa rentoutua, jotta jaksaa taas olla innostunut ja energinen seuraavana päivänä ja tämä on asia jota olen itse opetellut varsinkin lukiossa kantapään kautta, kun meinasin kuluttaa itseni loppuun ahkeruuteen taipuvan luonteeni vuoksi. Yhä edelleen joudun tekemään paljon töitä sen eteen, että tajuan joka päivä edes tunnin levätä ja tehdä jotain mikä sillä hetkellä tuntuu kivalta, oli se sitten päikkärit, hyvää musiikkia, rentoa chillailua, kirjoittamista päiväkirjaan tai ihan vain nauttimista kiireettömyydestä ja hiljaisuudesta.