Pelottava ajatus tulevasta. Tyhjää ja harmaata. Tuntuu kuin olisin suunnistamssa ja yhtäkkiä huomaan paniikin valtaavan minut kun tajuan olevani eksyksissä. Eksyksissä elämässä. Ei ketään missään ja kaikki näyttää vieraalta. Tältä tuntuu kun mietin tällä hetkellä tulevaa ja sitä missä mahdan olla vuoden päästä tähän aikaan.
Entä jos en onnistukkaan pääsemään opiskelemaan sinne minne haluan? Sitten tuntuu varmasti siltä, että luin ja näin kaiken vaivan aivan turhaan, mutta ei se näin kuitenkaan ole. En tiedä vielä mitä teen sitten jos en pääsekkään opiskelemaan fysioterapiaa nyt. Ehkä haen töitä, alan opiskelemaan jotain muuta kiinnostavaa tai haen jotakin toista alaa syksyllä. Saa nähdä. Toki uskon mahdollisuuksiini päästä opiskelemaan nyt ja haluan sitä kovasti, mutta niihän moni muukin haluaa ja se tästä hommasta tekeekin sitten haastavaa. Itse en haluaisi välivuotta tähän väliin, jotenkin se vain tuntuu niin turhalta. Vuosi hukkaan heitettyä aikaa, vai onko sittenkään? Toisaalta välivuosi opiskelusta voisi tehdä todella hyvää, mutta taas toisaalta tällaiselle ihmiselle, joka on tottunut tekemään koko ajan jotain tai menemään opinnoissa eteenpäin, se ei välttämättä ole henkisesti helpointa.
Pääsykokeet ovat melkoinen käännekohta ihmisen elämässä ja tiedostan sen, että tässä kohtaa eniten pelottaa henkisesti tämä epätietoisuus. Kun elämässä menee uusiksi kaveripiirit sekä asuinpaikkakunta ja kun muuttaa omilleen niin ei ole helpointa taas löytää sitä omaa paikkaansa sosiaalisesta yhteisöstä tai asettua aloilleen. Kaikki nämä on käytännössä rakennettava alusta ja luotava omat pohjansa pärjäämiselle uudessa tilanteessa. Eniten minua pelottaa se, kuinka kauas vanhoista kavereistani päädyn, miten pärjään yksin asuen tai jonkun kanssa ja millainen uusi koulu tulee olemaan. Toisaalta tätä kaikkea odotan silti innolla ja jotenkin sitä jo kaipaa vaihtelua lukion jälkeen, kun on käynyt kolme vuotta ylä-astetta ja toiset kolme vuotta lukiota samassa pihapiirissä.
Tiedän kuitenkin, että menen sitten minne tahansa nämä lukioaikaiset kaverini tulevat aina säilymään ja tulen käymään heidän luonaan kaikesta huolimatta. Kaikista tärkeintä on huolehtia myös vanhemmista ystävyyssuhteista ja pitää ne hengissä. Monesti sitä huomaa pitkän juttutuokion päätteeksi, että miksi toinen onkaan siinä ja miksi juuri tätä ihmistä arvostaa niin paljon, että hänet haluaa aina pitää mukana elämässään. Mielestäni meidän ei tulisi pitää elämässämme mukana sellaisia ihmisiä, jotka kuluttavat voimavarojamme tai jotka eivät ns. anna meille mitään. Tällä tarkoitan juuri sitä tunnetta, mikä sinulle syntyy pitkän keskustelutuokion päätteeksi, silloin sitä huomaa kenet kannattaa pitää kaveripiirissään. Sekin keitä me arvostamme pohjaa monelta osin omiin piirteisiimme. Välillä sitä toivoisi ystävää, joka jakaisi täysin samat arvot kuin itsellä, mutta toisaalta olen hyvin onnellinen ettei näin ole. Itse olen piirteiltäni ahkera ja teen hommat ajoissa aina heti alta pois, enkä koe olevani laiska. Olen huomannut, että kaveripiirissäni yksi ihminen on tämän kohdalla minuun verrattuna täysin vastakohta. Koen, että opin tältäkin ihmiseltä silti todella paljon mm. ottamaan vain rennosti. Aina kun menen hänen luokseen voin kokea sellaisen rauhallisuuden, rentouden ja kiireettömyyden tunteen, jota harvemmin koen kotona, koska koti-ilmapiirini on aivan toinen. Olen jotenkin todella kiitollinen siitä, että omaan tällaisia ystäviä, jotka ovat erilaisia kuin minä, mutta saavat minut silti voimaan paremmin kuin aiemmin käsitinkään.
P.s Tällä hetkellä minulle kuuluu hyvää, mutta koin tarvetta purkaa ajatuksiani sanoiksi tänne blogin puolelle. Tästä postauksesta tuli tarkoituksella ajatuksieni pohtimiseen keskittyvää kuulumisteni kertoilun sijaan. Esivalintakoe lähestyy ja yritän vielä tehdä parhaani sen eteen. Esivalintakokeen jälkeen onkin sitten luvassa töitä ja vappuna olisi tarkoitus viettää laatuaikaa kavereiden kanssa ja rentoutua. Samalla yritän etsiä itselleni yo-mekkoa. Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin ja kivaa kevään etenemistä!♥
♥:Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti