Erilainen loukkaaminen

Miksi keskitämme energiamme turhaan negatiivisuuteen kun, sillä ei voi koskaan saavuttaa mitään hyvää, jota tässä maailmassa kaivataan?♥

Moikka! Meille tulee yleensä mieleen loukkaantumisesta, joko henkinen tai fyysinen kipu ja ikävä olotila. Tällä kertaa puhun henkisen loukkaantumisen moninaisuudesta. Yleensä se menee niin, että toinen tajuaa loukanneensa jotain läheistään ja pyytää anteeksi ja asia sovitaan. Loukkaaminen voi olla myös sellaista, että toinen osapuoli ei edes tajua loukanneensa sinua ja jatkaa käytöstään kaikesta huolimatta. Eniten mielestäni satuttaa juuri tämä tiedostamaton loukkaaminen. Joku voi kokea loukkaamisen ns. "arkipäiväisenä ja hyväksyttävänä käytöksenä". Tällaista on muun muassa se, jos joku ihminen kohtelee sinua niin kuin olisit ilmaa eli ei arvosta sinua ihmisenä lainkaan, vaan pitää sinua jonain kelle voi sanoa tai tehdä mitä vaan. Tällainen ihminen ei koe loukkaavansa sinua, vaan hän kokee, että tämä kaikki on täysin fine. Tämänkaltaista loukkaamista on periaatteessa myös narsistinen ja itsekeskeinen käytös. Narsistin kanssa eläminen ei ole missään määrin helppoa. Sellainen ihminen hallistee tiedostamattoman loukkaamisen erittäin hyvin. Hän saattaa syyttää muita ihmisiä asioista, jotka todellisuudessa johtuvat hänestä itsestään. Esim. jos tällaisella ihmisellä on ollut rankka työpäivä, saattaa hän purkaa tämän päivän rasituksen ja kiireen aiheuttaman ärsytyksen muihin huutamalla kaikista turhista asioista. Tällainen loukkaa ja kuormittaa muita kanssaeläjiä turhankin paljon. Joskus myös lapsellinen käytös on todella loukkaavaa. Jos ruvetaan vetämään ehtoja tai kiristämään asioissa, jotka kuitenkin ovat meille todella tärkeitä, kuten "emme sitten maksa opiskelujasi, jos.." tai "emme sitten auta yo-järjestelyissä.." ovat myös todella loukkaavia. Olemme nähneet monesti tulevaisuuden eteen paljon vaivaa ja panostaneet ja sitten kiitos on tällainen. Mistä tämä kaikki johtuu, sen jokainen joutuu keskustelemaan oman peilikuvansa kanssa. Olemme yksilöitä, mutta toimiessamme yhteisöissä, unohdamme turhan usein muiden kunnioituksen ja ihmisyyden arvostamisen.


Jokainen kokee loukkaamisen eri tavalla ja kaikki eivät ole yhtä herkkiä sille, mutta kun ihminen kohtaa sitä liian kauan alkaa se pakostakin vaikuttamaan henkiseen ja fyysiseen puoleen, koska olemme psykofyysisiä kokonaisuuksia. Usein loukkaamista voi sietää ja sen voi kääntää positiiviseksi energiaksi ja vahvuudeksi, mutta aina tämä ei onnistu. Olen kokenut kantapään kautta sen mitä on elää huonon itsetunnon kanssa ja voin sanoa, että tuon vahvuuden ja itsetunnon saavuttaminen ei nuorempana aina ole niin helppoa. Toki omaan tilanteeseeni vaikutti pitkälti myös luonteeni ja muut tekijät, mutta kerron tästä tarkemmin myöhemmin.


Loukkaantumisen pohtiminen nousi esille yhdessä kaveriryhmässämme ja sain sitten idean kirjoittaa siitä tänne. Omat kokemukseni ihmisenä loukkaantumisesta ovat suhteellisen vahvoja tunteita, koska olen luonteeltani aika herkkä ja usein haluan hyvää muille, enkä siedä negatiivisuutta muita ihmisiä kohtaan. Olen myös useammin harmistunut siitä, kun toinen ei ole ollenkaan tajunnut loukanneensa minua. Ja olen myös ihmetellyt sitä, millaisilla oikeutuksilla ihmiset toisiaan kohtelevat. Jos kohtelet toista hyvin oletat myös takaisin hyvää, mutta sen suhteen asia ei ole aina niin mustavalkoinen. Tällaisilla mietteillä tätä lauantaita vietän tällä kertaa. Minulle kuuluu silti hyvää, eilen olin töissä 9 tuntia ja nyt saa onneksi hengähtää tämän viikonlopun. Ensi viikolla työt kutsuvat jälleen.

Erittäin mukavaa viikonloppua kaikille, jatkan tätä viikonloppu rentoutumistani hyvän musiikin parissa!♥

♥:Jenni