sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Ruoka♥




















































Syömisen tulisi olla yhtä simppeliä, kuin puhumisenkin, mutta ehei nykypäivänä mikään ei riitä. Ruoka ottaa sen verran suuren osan elämästämme, että sen kuuluisi olla tärkeää mitä syömme ja niinhän se onkin. Olemme kaikki vain ihmisiä, eikä meiltä tule odottaa keneltäkään täydellistä ruokavaliota. Saamme olla kurvikkaita, hoikkia, lihaksikkaita tai hieman pyöreitä kunhan itse rakastamme kehojamme♥ Mutta kaikki lähtee kuitenkin ruuasta, jota kehollemme annamme polttoaineeksi. Peruspilarit olisi hyvä olla jokaisella kunnossa ja kaikki mitä sen jälkeen tulee sen jokainen voi itse valita. En pidä ruoka saarnaa, enkä ole asiantuntija, mutta itse pohdin usein ruokaa, koska myös syön sitä usein. 

Noniin nyt puhun hiukan siis omasta kehostani ja sen vaatimuksista. HUOM! tämä ei sovi kaikille ja jokaisen keho on ainutlaatuinen. Vuosien varrella olen huomannut, että joudun syömään säännöllisesti ja jos rikon säännöllisyyttä on seurauksena huono olo/huimaus tai päinvastainen turvotus ja muutenkin ikävä olo. Säännöllisyys on itselleni avainsana ruuan kanssa pelatessa. Toinen avainsana on ruuan laatu. Kehossani tunnen heti sen jos poikkean normaalista ruuasta. Tällä tarkoitan sitä, että kun yleensä syön terveellistä arki ruokaa ja jos näin kesäisin otan rennommin ja päätän pitää herkkupäivän niin ylimääräinen sokeri tuntuu heti kropassa. Kolmanneksi esiin nostaisin ruuan määrän. Yksi kaverini sanoi tämän vuoden kesätöissä eli lastenleireillä minulle jotain tämän tapaista, että "syöt enemmän kuin viime kesänä ja sulla on kokoajan nälkä!" heh myönnän tämän pitävän paikkaansa. Syön tosiaan määrällisesti aika paljon, mutta  minun on pakko, koska jos en syö tarpeeksi suhteessa kehooni ja kulutukseeni koen nopeasti nälkää ja huonoa oloa. Määrä toki vaihtelee arkena kun käyn lukiota ja aivot tarvitsevat paljon energiaa huomaan tarvitsevani enemmän ruokaa jaksaakseni. Toinen vastaava tilanne on myös se, että jos lähden salille saan lappaa ruokaa ihan kunnolla menemään, että jaksan ja energiaa on lihaksille. Näin kesäisin jos vietän rentoa päivää ihan vain kotona uskallan jättää ruoka määrän alhaisemmaksi. Esim. tänään söin aamupalaksi kaksi leipää ja kahvia, jonka jälkeen kävin kävely lenkillä ja sitten otin aurinkoa & luin kirjaa. Tämän jälkeen kello 1 päivällä söin todella kevyesti hieman kanasalaattia. Päivällä klo 3 kahvia,vesimelonia,omena ja banaani. Ja illalla kun tiesin, että haluan treenaamaan minun oli taas nostettava ruoka määrää. Ja en edes muista, koska olisin viimeksi syönyt niin monta perunaa kuin tänä iltana. 


Olen monesti pohtinut tätä, että miten ja miksi minulla on aina nälkä? Asian täytyy olla niin, että pituuteni nostaa kulutustani isommaksi ja se kun olen suhteellisen hoikka näin muuten ruumiinrakenteeltani niin minulla ei ole energiaa varastossa kehossani kovin paljoa vaan joudun täydentämään energiavarojani todella usein ja se on ihan ok. Tunnen, että se on kehoni normaali tapa toimia. Tämä ja edellinen kappale olivat siis täysin henkilökohtaisia ja en takaa, että ne sopisivat keneenkään teistä, mutta halusin kertoa tällä myös sitä kuinka erilaisia vartalomme ja ruoka tarpeemme ovat. Tämä kertoo myös sen, että meillä ei ole mitään oikeutta arvostella toisen ruoka tottumuksia, koska emme tiedä millainen hänen kehonsa on, emmehän me ole eläneet siinä yhtään päivää, joten me emme voi tietää toisen tarpeita. Älkäämme siis arvostelko toistemme ruokailua, se voi nimittäin loukata jota kuta todella syvästi. Toki on kohteliasta huomauttaa jos toinen vetää jo kolmatta suklaalevyä menenään, että "eikö jo riittäisi tuo imelä?" Tästä asiasta haluan mainita vielä sen, että kun mediassa on aina, joku terveys- tai keho- malli, joka on in, niin sinun ei kannata uskoa sitä sokeasti. Jos tv:ssä neuvotaan, että nyhtökaura pitää hyvin nälkää, se ei todellakaan välttämättä sovi kaikkien kehoille tai pidä kaikkien nälkää kurissa. Kaikki mediassa esiintyvä ruoka ei sovi kaikkien kehoille, olkaa armollisia ja älkää uskoko mitä tahansa♥




Nyt sitten niihin aiemmin mainitsemiini peruspilareihin. 






Tässä se on. Näinkin simppeliä se voi olla. Jos malttaisimme tiivistää herkuttelun vain yhdelle päivälle viikossa tai vaikka yhteen päivään kuukaudessa olisimme jo huomattavasti terveempiä. Vaikka kuinka tekisi mieli syödä herkkuja, joka päivä niin ei se vain voi toimia. Kehosi ei todellisuudessa nykypäivänä enään tarvitse ylimääräistä rasvaa ja sokeria, koska emme enään juokse eläinten perässä metsästäessämme ruokaa perheellemme. Elämme yhteiskunnssa jossa liikunta on vähentynyt (bussit,autot,liukuportaat). Nimenomaan hyötyliikunta. Tämän takia on erityisen tärkeää pitää herkuttelu kurissa. Se on ensimmäinen askel kohti parempia elämäntapoja. Toisen askelen otat kun luovut liiasta punaisesta lihasta. Viikossa ei ole järkevää vetää montaa kiloa punaista lihaa. Se lisää sydän- ja verisuonisairauksia ja etenkin syöpää. Kolmas askel järkevään ruokailuun on se, että muistaa syödä kasviksia/vihanneksia/hedelmiä todella runsaasti läpi viikon, se auttaa moneen sairauteen ja pienentää monien kansantautien riskejä. Nämä kolme askelta ovat meille suomalaisille vaikeita, mutta myös kansainvälisesti kovin tärkeitä♥ 

En halua saarnata enempää ja tiedän, etten itsekään aina täytä kaikkia vaatimuksia, jos tuota yllä olevaa ruokakolmiota katsotaan. Mutta valitsin kolme helppoa/vaikeaa askelta joita jokainen voi miettiä omalla kohdallaan ja joihin jokainen voi varmasti vaikuttaa juuri nyt! Miettikää, rentoutukaa, älkää stressatko, ottakaa tämä vakavasti, mutta ei liian vakavasti, naurakaa, iloitkaa ja nauttikaa elämästä. Askeleita on enemmänkin, kun tutkii ruokakolmiota, mutta halusin vain mainita juurikin nämä kolme. Jos harkitset elämäntaparemonttia tee se askeleittain ja anna itsellesi myös välillä lupa rentoutua. 


Elämä ei kysy sinulta syötkö oikein vai väärin vaan se kysyy sinulta elätkö jokaisen päiväsi niinkuin se olisi viimeisesi♥








































































































































♥:Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti