Bussi kulkee tavalliseen tapaansa, ja jos menet kaupunkiin niin näet aamuruuhkassa kiirehtiviä ihmisiä ja kaikilla jokin luuri tai handsfree käytössä tai kädessä. Emme enään katso vastaantulijoita, vaan sen sijaan kiinnitämme huomiomme kännykkään tai muuhun sosiaalisen median käyttövempaimeen. Mennessämme treffeille unohdamme seuran kun on aivan pakko katsoa vielä yksi insta postaus... Jäämme kiinni snapchattiin kun pitäisi olla jo nukkumassa. Selaamme päivän tapahtumia facebookista uskonnon tunnilla vaikka pitäisi keskittyä. Emmekö osaa enään irtautua, olemmeko median uhreja?
Kuka päättää käytöksestämme? Oletko se sinä vai mahtimedia?
Miten käy sosiaalisten taitojemme ja käytöshäiriöiden jos jatkamme samalla mallilla.Yhteiskunnan tulevaisuus näyttäytyy kaottisena, kiireisenä ja burnout luvut ovat kohoamassa pilviin. Kuinka suuren noidankehän media luo ympärillemme ja kuinka se osaakin ahdistaa ihmistä nopeuttamalla yhteiskunnan vaatimustason kasvua. Hakiessasi töitä ei enään riitä, että olet fiksu ja osaat asiasi vaan sinun täytyy kestää myös yhä suurempia määriä paineita, sinulle kasataan töitä koska sinun oletetaan pystyvän tekemään usempaa asiaa yhtä aikaa nopeammin ja nopeammin ja samalla myös ottamaan asiakkaat huomioon iloisella hymylläsi ja asiakaspalvelullasi. Kuinka kauan ihmismieli jaksaa ainaista työn ja kiireellisyyden rumbaa? Raja tulee jossain vaiheessa vastaan jokaisella. Mutta älyttömyys ja järjettömyys on se, että ihminen itse aiheuttaa ongelmansa eikä tajua, että ei ole robotti joka on varustettu rautaisella psyykellä. Vaatimusten noustessa meille tulisi myös infota vaikutuksista ja mahdollisista seurauksista, mutta isot firmat eivät ajattele kuinka psyyke pysyy jotenkuten mukana vaan kunhan työntekijät saapuvat ajoissa töihin ja tuotanto kasvaa niin kaikki on hyvin. Meidät altistetaan mainonnalle,kauneusihanteille ja turhille tarpeille, mutta osaammeko ottaa sen vastaan vai saako media haluamansa eli sinun huomiosi ja epätietoistuutesi kahlittua?
Näitä ja monia muita kysymyksiä olen pohdiskellut lähiaikoina. Toki kaikki me syyllistmme tai ajaudumme median vietäviksi tavalla tai toisella, mutta osaammeko hallita kaikkea sitä mitä media tarjoaa. Osaammeko ottaa hallinnan omiin käsiimme? Hyvin usein muistamme ladata puhelimen, sehän nyt on itsestään selvää meidän tulee ja me haluamme olla tavoitettavissa aina ja joka hetki. On kuitenkin hyvä pohtia mitä kaikkea saamme kun jätämme joskus sen puhelimen syrjään. Ihmisen luontainen etu ja edellytys on olla vuorovaikutuskykyinen ja siitä saadut edut ovat joskus puhelimen antamia etuja merkittävämmät. Muisteletko mieluummin hetkeä jolloin selasit rantatuolissa instagramia vai hetkeä jolloin olit rannlla kavereittesi kanssa ja nauroitte mahanne kipeiksi? Meidän tulee muistaa hoitaa ja huoltaa tekniikan lisäksi myös sosiaalisia suhteitamme, järjestämällä piknikkejä ja lähtemällä mukaan. Tästä tekstistä tuli kriittinen ja niin oikeastaan halusinkin. Halusin herättää ajatuksia joita emme välttämättä kovin usein tule pohtineiksi. Toki aihe on pinnalla globalisoitumisenkin vuoksi, mutta ihmismieli kaipaa välillä herättelyä. Tosi asia on se, että tiedämme faktat ja niistä puhutaan, mutta ne eksyvät liian harvoin mieliimme. Ja mielemme on ihmeellinen se ei jostain syystä halua muistaa mitään negatiivisen värin saavaa asiaa kovin kauaa.
No mutta siinä tulikin jo taas patoutuneita ajatuksiani runsain mitoin. Aika aika ja aika hups vain ja ensimmäinen lukio vuoteni on taputeltu kahden päivän sisällä. Mitkä ovat fiilikseni? No tietysti olen helpottunut siitä kuinka lukio opiskelu toisaalta on helpompaa kuin yläkouluopiskelu. Meneminen ja tuleminen on vapaampaa ja koulunkäyminen ei ole kenellekkään pakollista. Rento ilmpapiiri takaa paremmat oppimistulokset! Ja ihan oikeasti lukiossa ei anneta paljon läksyjä. Eli siis kun verrataan yläkouluun niin ahh paljon kivempaa sen osalta. Mutta jottei lukio nyt kuitenkaan ihan näin ihanaa kuvaa saisi niin onhan kursseilla aina pakollisia tehtäviä, jotka välillä risoo kun aika ei meinaa riittää, mutta tähänkin tottuu ja jos hoitaa tehtävät ajoissa niin ei varmastikkaan ole mitään hätää. Itse olen pyrkinyt tekemään pakolliset asiat aina alta pois, koska en suosittele kielten pakollisia aineita tehtäväksi jakson vedellessä viimeisiään, Ja sen pointin haluan nostaa esille, että jos sinulla ei ole hyvää kuulomuistia tai tulokset ovat työn takana (kuten itselläni, voin myöntää) niin vinkkinä sinulle, lukion aloittava, että lue ne kappaleet ainakin reaaleissa silloin kun ne käydään niin sinun ei tarvitse stressata koe viikosta! Ajoissa oleminen siis kannattaa lukio opinnoissa. Toki nämä ovat minun kokemuksiani, toiselle sopii toinen ja toiselle toinen. Lukiossa aika menee paljon nopeampaa kuin yläasteella ja tosiaankin on viihtyisämpää opiskella jaksoissa aineita, koska yläkoulussa puolivuotta samaa ainetta hinkaten saa kenet tahansa kyllästymään. Vaikka lukio edellyttääkin enemmän se on oikeastaan kenlle tahansa mahdollinen, jos vain on hiukan motivaatiota.
En vieläkään oikein päässyt asiaan mutta okei nyt! Vika jakso on siis nyt ohi ja suoritin viimeisen kokeeni ennen kesälomaa keskiviikkona. Motivaatio kieltämättä repsahti hiukan kun katsoi pihalle ja tuo keli on jotenkin osasyynä siihen, että kirjat eivät niin paljon vetäneet puoleensa kuin talvella, mutta huomenna ollaan jännän äärellä kun saan tietää 9:45 läpäisinkö enkun kokeen vai en. Tämä sama ikuisuus kysymys aina enkun kokeen jälkeen: "Pääsinkö mä läpi?". Ja oikeastaan enkussa tavoitteenikin on vain päästä läpi. Fakta on vain se, että jos joku kieli ei sinulta luontaisesti tule niin et voi sitä pakolla saadakkaan. Tämän olen todennut jo useampaankin otteeseen. Vaikka pänttään koko jakson englantia,luen sanoja,kirjotan joka ikisen kappaleen sanat varmaan 10x ja ennen koetta vielä kaikkien kappaleiden joka ikiset sanat, suomennan ja käännän kappaleet ja teen kirjan tehtäviä uudestaan sekä hinkkaan kielioppia niin ei niin ei. Se vaan on näin. Mutta ihmistä ei ole luotu osaamaan kaikkea joten ajattelen positiivisesti, että olen sitten ehkä parempi jossain muussa.
Juuri nyt mieleni on levollinen ja olen onnellinen kaikesta mitä ympärillä on. Ensimmäinen vuoteni lukiossa on sisältänyt toki onnea, mutta ei se aina niin helppoakaan ole ollut. Stressiä ennen kokeita tai epäonnistumisia ja niiden kanssa tasapainoilua. Mutta ei ihminen kehity jossei koskaan mokaa. Vaikka olen pikkutarkka ja lähentelen perfektionistia niin se toisaalta antaa aina omat haasteensa ja onnensa elämälle. Oma persoona vaikuttaa paljon opiskeluun mutta myös koko muuhun elämään. Se mitä olemme on herkkää ja särkyvää ja se miltä näytämme on kuori jota vahvistamme. Emme halua kokea ikäviä asioita, mutta jos emme kokisi niitä emme voisi sanoa eläneemme. Tämä hetki, tämä päivä ja kaikki mitä tänäänkin tein oli mukavaa ja kivaa. Ohjaa oma elämäsi mukavuuteen, mutta muista myös ajaa epämukavuuskaistalle myös vaikeina aikoina. Kasva kehity ja kuuntele itseäsi ja ennen kaikkea älä vaadi itseltäsi liikoja!♥
♥:Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti