- Vanhat ystävät ovat kuin terapiaa, muistakaa pitää yhteyttä ja käydä läpi yhteisiä muistoja
Moikka! Jotenkin todella hyvin kuvastaa tätä ajan kulumista se, miten viimeksi kirjoittelin siitä, että kohta on 19 vuotta ikää mittarissa ja noh nyt se tapahtui. Ei mitenkään maata mullistava ikä sinänsä ajokortti ja muita oikeuksia saatu jo tähän mennessä. Ei se aivan näinkään kuitenkaan ole, että vuosien kertymisellä ei olisi mitään merkitystä enää 18 vuoden jälkeen. Syntymäpäivä on aina itselleni se hetki elämässä, kun pysähdyn pohtimaan elämää ja ennen kaikkea sitä mitä olen tähän mennessä kokenut, mitä oppinut tai minkä suhteen erehtynyt elämässä.
Olen oppinut tuntemaan itseni tämän kuluneen vuoden aikana entistä paremmin. Toisaalta itsestään on myös löytänyt uusia heikkouksia, joita ei auta kuin työstää. Moni asia on myös valjennut itselle. Yksi niistä on se miten ulkopuoliset tekijät lähipiirissäsi voivatkin vaikuttaa omaan jaksamiseesi ja mieleesi. Joku käskee sinua, kasaa paineita ja saa sinut tuntemaan että mikään ei riitä. Tämä joku vaatii sinulta täydellisyyttä, johonka et pääse muuten kuin luopumalla kaikesta sinulle tärkeästä ja lopulta olet keskellä ongelmavyyhtiä. Toinen asia minkä olen tässä vuosien varrella oppinut on se, että oma luonne muuttuu sen mukaan minkälaisessa ympäristössä se joutuu osatekijöille alttiiksi. Oma positiivisuus ei aina negatiivisessa ympäristössä tunnu riittävän, mutta silti sen aina kaivaa jostain esiin jaksaakseen. Näiden asioiden ymmärtäminen on ollut erittäin merkittävä asia tulevaisuuden kannalta.
Eilen vietin tosiaan synttäreitä aika vajailla suunnitelmilla. Pari päivää sitten keksin, että leivonkin mangojuustokakun synttäreitten kunniaksi ja otan rennosti lauantain. Noh eilen heräsin sitten jo 9 aikoihin ja luin aamupäivän keskiviikon terveystiedon ainereaalia varten. Koristelin myös tämän lisäksi perjantai-iltana leipomani mangojuustokakun valmiiksi. Viestiteltiin siinä sitten Sannan kanssa perjantaina, että miten olisi jos nähtäisiin. Meidän oli jo aiemmin pitänyt nähdä ja mietin vain että "hitto miksei", kyllähän tässä yhden päivän voi relata täysin. Isoveli ei ollut kotona, mutta kahviteltiin siinä vanhempien kanssa ja sen jälkeen lähdinkin sitten Sannan luokse käymään. Tämän jälkeen menin vielä salille tekemään kevyen treenin ihan terapiamielessä.
Oli todella mukavaa nähdä vanhaa ala-astekaveria ja jutella juurta jaksaen kaikesta mahdollisesta. Joskus sitä vain tuntee sisimmässään ketkä ovat niitä ihimisä, jotka tulevat säilymään elämässäsi aina, vaikka ette näkisi useasti. Samalla tuntuu myös, että vaikka edellisestä näkemisestä on aikaa on jutteleminen silti todella luonnollista ja luotettavaa. Tunsin monia erilaisia tunteita eilisen aikana, kun mietin sitä miten erilaisia asioita toisaalta tapahtui ja mitä oivalsin taas elämästä. Tuntui kuin olisin mennyt siskoni luokse ja kertonut niin ilot kuin surut ja kuunnellut vastavuoroisesti ilolla mitä toiselle kuuluu nykyään. Joimme kahvia ja nauroimme, sekä hämmästelimme vuosien kulkua. Se oli todella nostalagista, sillä ansiostani kaverini oppi juomaan kahvia joskus yläasteen tet-harjoittelussa! Hah tilanne naurattaa itseäni edelleenkin. Ennen sitä istuttiin ala-asteen keinuissa joka välitunti kahdestaan ja suunniteltiin miten tulevaisuudessakin oltaisiin aina samoissa paikoissa. Olimme myös ala-asteella se paita- ja peppuparivaljakko, jota opettaja sai koko ajan käskeä olemaan hiljaa, jotta toiset saisivat työrauhan. Tulevaisuus ei aina vain vie sinne mitä sitä lapsena uskoo. Nyt sitä ollaan tässä, että toisella on jo oma kämppä ja töitä ja itse kokee myös olevansa valmis itsenäiseen asumiseen. Istuessani saunassa mietin myös elämää ylipäänsä, kuinka niin moni täällä kokeekin samoja asioita kuin sinä. Joskus sitä vain haluaa kiittää siitä, että pääsee juttelemaan samaa kokeneiden ihmisten kanssa, koska siinä on aina aivan erilainen spesiaali yhteys ja tunne. Eilen istuin päivän päätteeksi punaviinilasi kädessä ja söin tummaa suklaata. Siinä hetkessä tuntui oikeasti siltä, että kirjoitukset voitetaan ja elämästä selvitään tapahtui mitä tahansa. Voisin todeta, että vaikka elämä tällä hetkellä tarjoaa haasteita yo-kokeiden muodossa on vastapainona myös monia ihania asioita, joiden avulla sitä jaksaa tsempata!♥ Rakkautta ja iloa kaikille, ei elämä aina ole niin vakavaa, vaikka sitä en itsekkään aina usko!
♥:Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti