Tää alko kun mä oli vasta 16
Ja ilman lukiota mun elämä ois jotain ihan toista
Sä oot tehny musta sen mitä oon nyt
Sain sult parhaat hetket,
mutta myös ne vaikeimmat
Naurut, itkut ja aamuun venyvät illat
Oonko mä teitä ystäviä ikin kunnolla kiittänyt?
2016 Alkaja
2017 Jatkaja
2018 vihdoin ja viimein ylioppilas
Näitä tarinoita on niin monta
Moikka kaikille! Täällä koneen äärellä on tällä hetkellä todella iloinen abi tai entinen lukiolainenhan sitä jo on. KOLMEN vuoden työ on nyt saatettu päätökseen, mitä tässä voisi muutakaan kuin nauraa ja laulaa mukana, että "me tehtiin tää!". Harvemmin elämässä kokee saavuttaneensa jotain, mutta juuri nyt tunnen saavuttaneeni itselleni jotain todella suurta. Ylioppilastutkinto ei ole mikään itsestäänselvyys, sen eteen on todellakin vuodatettu kyyneleitä ja uhrattu hermoja. Kun ysiluokalla tein valintoja oli varmaa, että menen lukioon, koska muita järkeviä vaihtoehtoja ei silloin ollut. Nyt kun tätä miettii jälkikäteen olisin voinut suorittaa Kuortaneella kaksoistutkinnon ja siinä saada käteen jo liikunnanohjaajan koulutuksen. Noh turha jossitella enää. Toisaalta olen pirun onnellinen, että jäin vielä tänne enkä lähtenyt kotoa, sillä sain kasvaa ja oppia lisää itsestäni. Lukio on antanut minulle niin paljon, että en voi oikein edes kunnolla hahmottaa sitä. Lukiossa nimenomaan kasvaa ja löytää itsestään uusia puolia. Tämä on itselleni hyvin tärkeä rajapyykki elämässä ja tästä eteenpäin kaikki onkin sitten uutta.
Lukion aloittamista edeltävänä kesänä tutustuin Iraan, joka oli jo käynyt läpi lukion alkaja vuoden ja matkasi kohti jatkaja vuotta. Tällöin kun satuimme samaan kesätyöpaikkaan kyselin häneltä kaikkea mahdollista lukioon liittyen ja senkään takia en kokenut oloani niin turvattomaksi aloittaessani tässä uudessa elämänvaiheessa. Uuden koulun aloittamista helpotti myös se, että tunsin Iran jo entuudestaan ja vietinkin sitten hänen kanssaan hyvin paljon aikaa lukion alettua. Samalla tutustuin muutamaan todella ihanaan ihmiseen menemällä vain itse juttelemaan heille. Nykyään en voisi kuvitellakkaan elämää ilman näitä tyyppejä!♥ Vaikka tiemme erkanevat lukion päätyttyä tulemme ehdottomasti pitämään yhteyttä. Lukioarjessa ihan parasta olivat hyppytunnit näiden tyyppien kanssa ennen iltapäivän 14:50-15:30 ruotsin tuntia!:D Opettaja ei ehkä tykännyt kun me vain kikatimme kaikelle muulle ja ruotsin opit kaikuivat vähän kuuroille korville. Tykkäsin todella paljon lukiossa myös meidän pitkän ruotsin ryhmästä se oli jotenkin niin best! Meillä oli hyvä porukka ja omat läpät♥ Lukiosta tulen ehdottomasti kaipaamaan näitä ruotsin tunteja! Ruotsin ope oli mielestäni myös yksi parhaista. Lukioaineista ehdottomasti ruotsin lisäksi eniten kiinnosti aina biologia. Itseasiassa jo yläasteella odotin sitä, että kunhan vain pääsen joskus opiskelemaan lisää biologiasta ja minulla on edelleen tämä sama fiilis lukion kaikki bilsan kurssit käyneenä. Ihmisen anatomia ja biologia ovat vain niiiin mielenkiintoisia asioita, joista haluan aina oppia lisää. Vaikka ne ovat yleensä juuri todella monimutkaisia asioita niin jokin niissä minua on erityisesti aina kiehtonut. Asiaan on vaikuttanut varmaan myös se, että meidän lukion bilsan ope oli myös yksi parhaista opettajista omasta mielestäni♥ Lukiosta löytyi myös paljon aineita, jotka eivät voisi minua vähempää kiinnostaa, kuten historia ja filosofia. Uskonnosta ja maantiedostakin kävin kaikki kurssit ihan vain tuon 75 kurssimäärän takia. Tiedän, että en olisi näistäkään aineista kaikkia kursseja valinnut, ellei olisi ollut pakko. Toisaalta nyt kun jälkikäteen mietin asiaa näistä kursseista oli todella paljon hyötyä esimerkiksi terveystiedon yo-kokeessa ja elämässä ylipäätään.
Nyt kun on tultu tähän, että lukio oli tässä iskee todella haikea fiilis. Se on luonnollista ja niin kuuluukin olla. Joku minun sisälläni haluaisi vielä jatkaa lukio-opiskelua, vaikka toinen puoli minusta kirkuu ilosta kun tämä on vihdoin ohitse. Lukion rankkuus sai toivomaan, että voi kumpa oltaisiin jo ylioppilaita. Kun istuttiin vuoden vanhemman kaverini ylioppilasjuhlassa, mielessä kävi vain ajatus: "Onko tämä todellista, että minä seisoisin tuolla lakki päässä ensi vuonna muiden tuoreiden ylioppilaiden joukossa??" "Tämä ei voi olla totta?" Fiilis on nytkin kuin unessa "teinkö minä tosiaan sen?". Jotenkin lukion alusta alkaen se ylioppilaslakki on tuntunut todella todella kaukaiselta ja mahdottomalta. En uskonut, että saisin sen. Nyt kun asia alkaa kirkastumaan tulee käytyä läpi päivittäin hyvin erilaisia tunteita ja fiiliksiä kaikesta tästä. Uskon, että vaikka lukio oli rankkaa on se silti samalla ollut elämäni parasta ja opettavaisinta aikaa tähän mennessä. Tulen varmasti vielä monet kerrat muistelemaan haikeana lukioaikoja ja kavereitani, joita sieltä sain. Luultavasti en sisäistä tätä lukion loppumista vielä hetkiin, mutta toisaalta eipä minun tarvitsekkaan. Aika opettaa menemään eteenpäin ja muistot säilyvät mielessä.
Lukion loppuminen merkitsee suurta muutosta elämässäni. Nyt on tehty yhteishaku, katsottu jo vähän pääsykoemateriaaleja, saatu kesätöitä ja tehty eilen viimeinen yo-koe. Huh miten paljon muuttuvia asioita elämässä nyt onkaan. Muutokseen liittyy aina tietty pelko, mutta toisaalta vaihtelu antaa uutta potkua elämään. Hain opiskelemaan fysioterapeutiksi useammalle paikkakunnalle. Ala itsessään on aina omalla tavallaan kiinnostanut. Tämä yhteishaku ei omalta kannaltani kuitenkaan ollut missään nimessä helppo juttu. Vähän itseäni ahdisti ajatus siitä, että monet kaverini tiesivät jo mihin hakevat ja itselleni tämä ei ollut vielä todellakaan selvää. Myös ajatus siitä, että oma tulevaisuus piti yhdessä viikonlopussa päättää oli todella ahdistava. En ole kolmen vuoden aikana keksinyt mitä haluan lähteä opiskelemaan ja nyt päätin sen yhdessä viikonlopussa. Pelottavaa kyllä, mutta se tuntuu silti jotenkin oikealta ratkaisulta. Pohdin yliopistojen ja ammattikorkeiden välillä, mutta en löytänyt yliopistosta muuta kiinnostavaa alaa kuin kasvatustieteet, mutten nyt sitten kuitenkaan hakenut sinne. Ammattikorkeista vaihtoehtoina oli vain tämä fysioterapeutti. Toisaalta miltä ikinä tämä tekemäni ratkaisu tuntuukaan on hyvä muistaa, että aina voi vaihtaa alaa ja lähteäkkin opiskelemaan jotain muuta, jossei tunnukkaan omalta. Kesäloma on nyt käytännössä alkanut ja tietyllä tavalla on lomafiilis. Toki en juhli ennen kuin se lakki on päässä!:D Tässä piisaa myös pääsykokeisiin lukua ja niissä käymistä ennen ylioppilasjuhlia. Luultavasti työni alkavat myös jo huhti-toukokuun vaihteessa ja kestävät heinäkuun loppuun. Siinä menee sitten kesä hujauksessa, mutta tässä vaiheessa työt ovat todella hyvä vaihtoehto tulevien opiskelujen kannalta. Eniten odotan sitä hetkeä kun saan painaa sen ylioppilaslakin päähäni ja kun astun lentokoneeseen kohti Kreikkaa elokuussa!♥♥ Nyt odottelen jännityksellä yo-kokeiden tuloksia. Alustavina arvosanoina sain pitkästä ruotsista C:n ja terveystiedosta E/L:n ja matikasta nyt ei vielä ole tietoa, eikä se niin hyvin mennyt, mutta ei se oikeastaan haittaakkaan.
Onnea jo nyt kaikille lukionsa päättäneille ja tuleville vuoden 2018 uusille ylioppilaille!!
♥:Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti