Ajatuksia, jotka täytyi kirjoittaa

                     Välillä olisi hyvä ottaa hetki itselleen, istua kivelle ja katsella horisonttiin

Moikka! Nyt sitä on selvitty takaisin Suomeen, tai oikeastaan jo keskiviikko yönä olimme äitin kanssa takaisin kotona. Tämän jälkeen heräsin torstai aamuna puoli viiden aikaan siihen kun tärisin ja oli todella huono olo. Toin sitten tullessani mukanani jonkinsortin vatsapöpön kera korkean kuumeen. Noh ei siinä sitten auttanut kuin jäädä sänkyyn makaamaan, vaikka olisi pitänyt alkuperäisen suunnitelman mukaan olla menossa torstaina opistolle. Tämä kaikki sai taas miettimään sitä, miten paljon tuollaiset vastoinkäymiset ja kipeänä olo vaikuttavatkaan omaan mielialaan. Kun mietin asiaa niin alkoi tuntumaan todella turhauttavalta kun olen jo matkan takia ollut opistolta pois viikon ja nyt kipeänä olo vaati vielä toisen viikon. Tämä ajatus on todella raskas henkisesti. Olen tottunut olemaan tunnollinen opiskelija, joka ei ole tunneilta pois ja nyt olenkin sitten jäljessä muista. Jäljessä oleminen on pahinta mitä tiedän. Se ahdistaa kun et tiedä, mitä muut ovat tehneet ja mistä kaikesta olet jäänyt paitsi. Vaikeinta tällaista asiaa on käsitellä yksinään kipeänä sairaspedillä kun on aikaa ajatella joskus vähän liikaakin. Mietin miten voisin jatkossa suhtautua kipeäksi tulemiseen rennommin ja antaa itselleni luvan sairastaa. Se auttaisi varmasti jos löytäisi kipeänä oloon jonkun positiivisemman tai rennomman suhtautumistavan. Sitä en ole vielä löytänyt, mutta aina voi kehittyä. 



Olen ollut nyt aika paljon omissa oloissani ja vähän huonollakin tuulella sairastelun takia, mutta tosiasiahan on se, että kaikilla saa olla huonojakin päiviä. Asiaa on kuitenkin helpottanut se, että on saanut tukea, välittämistä ja rakkautta läheisiltä. Tiedän myös, että elämässä tapahtuu tälläkin hetkellä paljon vaikeampia asioita. Sellaisia sairauksia, joita et toivoisi kenellekkään on ihmisillä, jotka eivät todellakaan ansaitsisi niitä. Tuntuu hirveältä ajatella miten jonkun pitäisi yrittää koko ajan kestää ja kannatella ajatusta siitä, että mitä jos oma läheinen ei selviäkkään tästä leikkauksesta. En osaa edes kuvitella, miten kaikki tuollainen vaikuttaa psyykkisesti tai miten tuollaisten ajatusten kanssa jaksaa pitää huolta itsestään. Sairaudet, jotka tulevat ns. "itseaiheutetusti" ovat mielestäni nimensä mukaisia. Ne luultavasti olisivat olleet estettävissä, mutta toki emme voi tietää ihmisten taustoja ja voihan olla, että alkoholistin elämä on mennyt väärille raiteilleen jo yläasteella valitun kaveriporukan mukaan. Sitten on niitä, jotka eivät koskaan pysty pukemaan vaatteita itse päälleen esim. varhain lapsuudessa tapahtuneen halvauksen vuoksi. Elämän karuutta ei monesti tiedosta, ennenkuin se astuu omaan lähipiiriin. Tämänkin ajatuksen kautta koen, että minulla on hyvä olla, vaikka olinkin vähän kipeänä. 


Nyt kaikki on tosiaan hyvin ja kuume on alkanut hellittämään. Huomenna minun pitäisi suunnata takaisin opistolle, vaikka jotenkin on sellainen sekava fiilis tuosta Kreikan lomasta ja nyt arkeen paluusta. Nämä ajatukset varmasti tasoittuvat kun pääsee taas kaikessa rauhassa keskittymään opiskeluun, mutta aluksi voi olla vaikeaa keskittää ajatuksiaan opiskeluun. Tällä hetkellä mielessäni on todella monta aihetta, josta haluaisin puhua, mutta saa nähdä mihin kaikkeen aika riittää. Olen kaivannut todella paljon kirjoittamista, koska tämä on parhainta terapiaa itselleni. 



Ulkomailla ollessani kaipasin eniten omaa rauhaa. Vaikka matkustinkin siis äitini kanssa, mutta välillä sitä olisi vain halunnut olla yksin ja käydä läpi ajatuksia tulevasta. Olen ihminen, jonka täytyy saada ajoittain omaa tilaa ja rauhaa miettiä asioita. Vaikka olen sosiaalinen ja tykkään tutustua ihmisiin, kaipaan silti myös tutustumista itseeni ja ajatusmaailmoihin ja siihen miten voisin kehittyä. Parasta terapiaa reissulla oli kiireettömyys ja se ettei ollut aikatauluja. Samoin myöhäiset kävelyt piemeässä illassa merenrantaa pitkin kuunnellen meren ääniä. Ne antoivat todella rauhoittavan fiiliksen kaikesta. Harmi vain, etten asu meren lähellä, sillä muuten tekisin tällaisia kävelyretkiä useamminkin. 

Erittäin hyvää syksyä ja koulun alkua kaikille!























♥:Jenni