Mixed emotions: Back to arki

There is nothing more beautiful than a real person

Toinen vuoteni lukiossa alkaa kohta. Koulun alkaminen herättää meissä ihmisissä hyvin erilaisia tunteita ja ajatuksia. Yksi syy blogini kirjoittamiseen on juuri se, että saan avata itseäni ja miettiä asioita ja se on asia, joka rentouttaa kummasti. Pakolliset kurssit eivät ole kenenkään lemppareita, mutta kyllä niistä selviää jokainen jos vain haluaa tarpeeksi. Päällimmäisenä itseäni ärsyttää jokavuotinen lukkarihässäkkä. Kun opolla ravaamisesta on selvitty ja lukkari saatu kokolailla kasaan, voi alkaa keskittymään paremmin myös kaikkeen muuhun kivaan omassa arjessa. Eka vuoden alusta jäi käteen sellainen fiilis, että kirjoitettavat aineet olisi heti tiedettävä, mutta vuoden jälkeen voin todeta, että ei se aivan näin ole. Toki niitä on hyvä pohtia, kuten sitäkin miksi haluat isona. Joitakin ajatuksia omaan alaan on jo, mutta ei toki vielä varmuutta siitä ovatko ne oikeita aloja joihin sitten joskus hakea.

Nyt kesällä 2016 en ollut kuin yhden viikon kesätöissä, mikä oli sinänsä hyvä lomailun kannalta ja huono työkokemuksen ja rahan kannalta. Loman alku oli tuskaista. En vain keksinyt mitään hyvää lomailussa ja päällimäisenä päähän otti myös revähdys... ja siitä seurannut juoksutauko. Viikon mittainen kesätyöni antoi vauhtia lomalle ja lastenleirillä töissä oleminen oli yhtä hauskaa kuin lapsena leiriläisenä oleminen. Kesäkuu alkoi pikkuhiljaa maistua ja lomailuunkin tottui. Erityisen mukava oli Arpaisten reissu uusissa maisemissa, sekä helteiset päivät. Kavereiden näkeminen, revähdyksen paraneminen ja liikunta pelastivat lomafiiliksen♥ Heinäkuu meni kesäkuuhun nähden yhdessä hujauksessa.

Arki. Mikä ihana ja kamala sana. Paluu arkeen ei aina ole helppoa, mutta siitä voi tehdä sitä. Itseäni eniten lohduttaa ruokarytmin säännöllisyys ja siitä saatu energia. Säännöllisyys, rytmi ja motivaatio pelastavat arjen ja helpottavat sitä. Järkeile aikataulusi niin, että ehdit tehdä koulun jälkeen myös jonkinlaisen happihypyn tai treenin, näin jaksat paremmin ja myös nukut paremmin. Paluu arkeen on sitä, kun tietää taas nukahtavansa heti kun pääsee sänkyyn illalla. Ja skippaavansa puhelimen turhan selailun. Mitä tulee oppitunteihin, en vain voi ymmärtää miksi puhelinta pitää räplätä oppitunneilla? Okei ehkä se menee vielä lukiossa, mutta yliopistossa siihen ei paljon jää aikaa jos oikeasti haluat kuunnella ja oppia. Suosittelen luopumaan tästä tavasta jo nyt, niin jatkossa keskittyminenkin on helpompaa. Itselleni arki on kokolailla koulua, ruokaa, läksyjä, liikuntaa ja unta.

Haluan pitää rytmin käsissäni myös viikonloppuisin ja siksi herään viimeistään 9:00. Toinen tekijä jolla parannan omaa arkeani on se, että teen kaikki määräaikaiset ja pakolliset koulutehtävät mahdollisimman äkkiä heti pois alta, näin saan aikaa valmistautua koeviikkoon ja samalla helpotan ajan jakamista, sekä omaa jaksamistani. Elämän asenteeseeni kuuluu pitkälti suunnittelu, ja siitä on useimmiten apua myös arjessa. Kesällä olen saanut nauttia spontaaneistakin ideoista, mutta nyt on aika palata säännöllisyyteen, joka voi myös olla hauskaa vaikka joku toisin voisi väittääkkin. Aamu herääminen ei ole ongelma, koska olen koko tämän viikon mennyt ajoissa nukkumaan ja jättänyt puhelimen selailun illalta todella vähälle. Nukkumaanmenon rauhoittaminen voi kuulostaa lapselliselta, mutta joskus kannattaa miettiä mikä on oma etu ja mikä haitta. Tässä oli omat niksini, joilla koulun alku voi olla astetta kivempaa♥

Tämän päivän olen pyhittänyt vain rentoon olemiseen. Istuin rennosti pihatuolissa ja katselin, kuinka perhonen vaelteli yhtä vapaasti kuin minunkin mieleni tällä hetkellä. Lento oli siroa ja kevyttä, täydellistä. Vaaleanpunainen taivas ja sumu kätkevät taakseen kuitenkin myös vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia. Tätä kaikkea lentoa värittää kuitenkin myös suru ja ilo. Välillä virta vie myrskyyn, mutta tie sieltä ulos on monen yrityksen ja onnen summa. Luovutus voittoja ei tässä virrassa jaeta ja taistelijat palkitaan. Perhosen istahtaessa linssini eteen tajusin kuinka upealta elämä voikaan tuntua kun unohtuu joskus lentelemään perhosen tavoin omassa mielessään♥

Nautin siitä kun kaikki koulukamat on jo valmiina repussa aamua varten. Iloitsen kun näen taas kavereita, joka päivä. Iloitsen myös, kun huomaan oppivani asioita ja käyttäväni aivojani johonkin järkeilyyn. Koulu on välillä raskasta ja eteen tulee asioita mitä ei huvittaisi tehdä tai mitkä eivät ole mieluisia. Mutta ilman karmaisevia esiintymiskokemuksia, ei voi oppia esiintymään. Myöskään ilman kirjan lukemista, et opi analysoimaan teosta kokonaisuutena. Kaikki sujuu omalla painollaan ja opit kyllä löytämään oman tasapainosi koulun ja arjen kanssa.