Mixed emotions: Yo- kokeet 2/3

Tässä tulevat sanani ja neuvoni kaikille mahdollisille lukiolaisille tai opiskelijoille

#Ylioppilasmahdollisestiehkä2K18

Moikka! Aika kiirettä on nyt tässä pitänyt parin viikon sisään kirjoitusten vuoksi ja omalta osaltani ne jatkuvat vielä ensi viikon maanantain lyhyen matikan kokeella. Sitten olisi 3/3 kevään kirjoitukset suoritettu. Yhteensä kirjoitan siis viisi ainetta, joista neljä ovat pakollisia. Syksyllä kirjoitin biologian ja äidinkielen ja nyt kevääksi minulle jäi siis terveystieto, pitkä ruotsi ja lyhyt matikka. Näistä biologia, matikka, äidinkieli ja ruotsi ovat pakollisina. Lukio antaa siis mahdollisuuden jättää pitkän englannin kirjoittamatta, vaikka sen kuusi kurssia ovat kaikille lukion pakollisia kursseja. Näin ollen joudun itse pakosta kirjoittamaan matikan ja ruotsin pitkänä kun jätin enkun välistä. Voin silti sanoa, että tämä oli itselleni kaikista parhain ratkaisu, koska olen enkussa niin auttamattoman huono, että siitä ei olisi menty lävitse.

Terveystiedon kirjoitin siis viime viikon keskiviikkona ja pitkän ruotsin tämän viikon maanantaina. Molemmista jäi kyllä hyvät fiilikset! Etenkin ruotsissa odotin pahempaa ja prelistä saatu C lohdutti koko ajan taustalla. Nyt vain jännätään ja odotetaan alustavia arvosana-arvioita! Voin sanoa, että suurin stressi ja kivi hartioilta putosi terveystiedon ja ruotsin kirjoittamisen myötä. Eniten stressasin terveystietoa, koska reaali on aina reaali ja se määrä mistä ne yo-kysymykset tulevat on hyvin laaja. Toiseksi eniten stressiä aiheutui varmasti ruotsista, vaikka tiedän että kieltä osaankin niin kokeet ovat silti tasoltaan vaihtelevia ja välillä todella haastavia. Tässä vaiheessa painotan tuleville kirjoittajille tai jatkaja vuodella oleville, että hyvin tehty kolmen vuoden pohjatyö ja kursseihin panostaminen silloin todellakin helpottaa yo-kokeeseen valmistautumisessa! Itse olen aina ollut ruotsista kiinnostunut, koska piti löytää joku kieli jota osaan ja, jonka kautta pääsen ylioppilaaksi. Panostin ruotsin kursseihin alusta alkaen ja luin sanakokeisiin aina huolella. Kun aloin kertaamaan ruotsin kirjojen kielioppeja yo:ta varten huomasin osaavani suurimman osan asioista jo entuudestaan ja mieleenpalauttaminen oli huomattavasti helpompaa kuin täysin uuden opettelu. Monilla on varmasti samat fiilikset englannissa, että siihen ei tarvinnut paljon lukea koska tieto on jo ns. päässä.

Palatakseni vielä hieman stressiin vertaan tämän hetken fiiliksiäni siihen mitä ne olivat syksyllä kirjoitettaessa. Ensimmäinen kirjoituskerta itsessään stressasi paljon kun ei ollut kokemusta siitä mitä se tulee käytännössä olemaan. Olen myös stressaamiseen ja jännittämiseen taipuvainen luonne, enkä ymmärrä niitä jotka tulevat täysin tyynen rauhallisina sinne saliin ihan kun tämä olisi koe muiden joukossa. Noh tavallaanhan se onkin, mutta yo-kokeen painoarvo kasvaa nykyään entisestään ja lisää opiskelijoiden paineita onnistua, mikä on mielestäni hieman väärin. Syksyllä oli enemmän aikaa valmistautua kirjoituksiin ja aloitinkin hyvissä ajoin kesälomalla, mutta vaikka aikaa oli enemmän stressasi sitä silti silloin enemmän kuin nyt. Nyt kun olen ollut lukulomalla ja aikaa on tässäkin hetkessä ollut niin voin sanoa, että olen käyttänyt enemmän aikaa itseeni, rentoutunut enemmän, harrastanut enemmän ja tehnyt enemmän itselle kivoja asioita, kuten käynyt salilla. Tämä kaikki on auttanut minua vähentämään stressiä ja tuntuu, että olin paljon varmempi itsestäni mennessäni nyt kirjoittamaan kuin mitä olin syksyllä. Luulen tämän olevan suurin syy, jolla sain vähennettyä stressiä. Syksyn keuhkokuumeen jälkeen ymmärsin, että on tehtävä jotain, jotta pystyn hallitsemaan stressiäni ja pyrin muuttamaan ajatuksiani, sekä opiskelutyyliäni.

Tajusin monia asioita opiskelutyylistäni ja muutin sitä niin, että annoin itselleni vapaudet pitää taukoja tai jättää kokonaan lukematta niinä hetkinä kun se tuntui täysin ylivoimaiselta. Ajattelin myös, että tämä on vain elämää, eikä niin vakavaa. Tiedostin sen, että olin tehnyt yo:sta itselleni liian vakavasti otettavan ja liikaa paineita kasaavan asian. Siitä oli tullut elämäni keskiö ja piti vain menestyä. Toki tähän on ollut vaikuttamassa monet muutkin asiat, kuten ympäristö ja perhe. En aina tiennyt mitä ajatella kun ulkopuolinen painostus kävi sietämättömäksi. Mielestäni jokaisen tulisi saada suunnitella yo-aikataulunsa itse, kukaan ei saisi sanoa sinulle kuinka paljon tulee lukea tai mitä arvosanoja sinun on saatava. Voin kokemuksesta sanoa, että tämä jos mikä lisää stressiä ja tunne omanelämän hallinnasta ei ole silloin sinun vaan jonkun toisen käsissä. Muutenkin sen motivaation on lähdettävä sinusta itsestäsi niitä kirjoituksia kohtaan, se ei saa tulla saneltuna esim. opettajan, vanhempien, isovanhempien, tuttujen tai sisarusten menestyksen kautta. Jokaisen tulisi myös kotonaan saada se rauha lukea itse silloin kun se hyvälle tuntuu! Suosittelen kaikkia ottamaan omaa aikaa tai vetäytymään vaikka esim. mökille lukemaan kirjoituksiin, jos sellainen löytyy. Tämä voi auttaa todella paljon, jos kotona ei saa luettua syystä tai toisesta. Kirjoitukset eivät missään nimessä saa olla suorittamista tai täydellisyyden tavoittelua, jos joku sinulle tällaisia vaatimuksia asettaa niin yritä sulkea ne ajatukset pois tai sitten sanot vain suoraan kyseiselle painostajalle, että ne ovat sinun omat kirjoituksesi!!

Itse heräsin tilanteeseen, kun en enää pystynyt hallitsemaan stressiäni, vietin monia unettomia öitä ja itkin kirja kädessä, sitä miksi olen sellainen kun olen ja mistä tämä johtuu. Keuhkokuume avasi silmäni ja tajusin, etten halua kokea sitä enää uudelleen. Meditaatiot ja hengitysharjoitukset pinnalliseen hengitykseen ja stressiin eivät olleet suurin apu omalla kohdallani. Tajusin, että on etsittävä syyt stressiin. Muutin asenteitani, otin opiskelun omiin käsiini, enkä kuunnellut ulkopuolista painostusta. Turhautumisen ja ärsytyksen hetkinä avauduin vuolaasti kavereille huonoa oloani ja voin sanoa nyt, että en ehkä olisi ikinä tajunnut tilannetta ajoissa josseivat he olisi kannustaneet minua opiskelemaan itse niinkuin haluan. Se, että sain purkaa negatiivisia ajatuksiani heille ja, että he kuuntelivat minua silloin kun meinasin menettää toivoni koko touhuun on ollut suurin tuki yo-kirjoituksia edeltävänä aikana ja nytkin♥ Näinä hetkinä sitä tajuaa kuinka kiitollinen ystäväpiiristään voikaan ihminen olla!! Joillekkin perhe on se, jonka puoleen kääntyä, mutta itse koen ystäväni eräänlaiseksi perheeksi, jolle avautua ja jolta pyytää neuvoa. Kiitän jokaista, joka on tukenut minua kuluneiden kuukausien aikana, olette tärkeitä!!♥

Tällä hetkellä minulle kuitenkin kuuluu hyvää ja asiat ovat parempaan päin. Tässä meneillään on jos jonkinlaista muutosta ja asioita joita täytyy miettiä. Samaan aikaan pitää olla perillä siitä mihin hakee opiskelemaan, panostaa ylioppilaskirjoituksiin, sekä tehdä työhakemuksia, käydä haastatteluissa ja etsiä kesätöitä. Ei mikään helpoin yhdistelmä tämä ainakaan omasta mielestäni. Siksi tämä kevät tuntuu olevan erityisen rankka kun asiat muuttuvat vauhdilla ja yrität vain sopeutua ja pysyä kyydissä, jota elämä sinulle tarjoaa. Vaikka nyt tuntuu ehkä rankalta niin uskon silti että palaset loksahtavat paikoilleen ennemmin tai myöhemmin.

Tsemppiä abeille viimeisiin kirjoituksiin ja onnea yhteishakuun ja pääsykoerumbaan kaikille!!