"Ole itsesi herra ja palvele itseäsi omassa elämässäsi, silti kuitenkaan unohtamatta muiden mielipiteitä. Kuuntele mitä muilla on sanottavaa, mutta älä rakenna toimintaasi sen perusteella. Ja ei. Tämä EI ole itsekästä ajattelua, vaan itsensä ja omien rajojensa kuuntelua. "
Moikka! Tällä kertaa puin asiaa, joka on itselleni hyvin henkilökohtainen ja johon joudun nykyään kiinnittämään joka päivä huomiota, etten ajaudu samaan jamaan uudelleen. Luonteeltaan ahkerat, kiltit, tunnolliset, useimmiten tytöt ja naiset mutta koskee myös miehiä, täsmälliset, perfektionistiset, muille ystävälliset ja erittäin empaattiset ihmiset saattavat ajautua kahden seinän väliin itsensä kanssa. Nämä piirteet ihmisessä eivät aja mihinkään suoranaisesti, mutta ovat altistavia tekijöitä ja siten koko jutun keskiössä. Tämänkaltaiset ihmiset nimittäin ajautuvat muita helpommin suorittamaan omaa elämäänsä ja uupuvat ennen pitkää. Itse koen, että näillä luonteenpiirteillä on vahva tausta suorittamiseen ajautumiselle.
Millaista suorituselämä sitten on? Suoritusminä ruoskii ankarammin kuin kukaan muu ja vaatii sinulta kohtuuttomia, sellaisia asioita mitä kukaan muu ei ikinä osaisi vaatia. Tähän päälle lisätään vaatimukset, joita perhe saattaa asettaa tiedostamattaan. Jatkuva lapsen asioista huolehtiminen tai liika ohjailevaisuus nuoren elämään vanhempien puolelta ei olekkaan hyväksi. Mutta miten tällaisessa suorituskuplassa elävä voisi tajuta omien ja muiden asettamien vaatimusten järjettömyyden ja kohtuuttomuuden kun hän ei näe muuta kuin asettamansa tavoitteen. Ei oikein mitenkään, ellei joku pysäytä totaalisesti puhumalla järkeä tai sitten tämä asia on opittava kantapään kautta. Noh nyt kävi näin, sille ei voi enää mitään. Suorituselämän suorittamisen kohde on yleensä joku itselle tai vanhemmille tärkeä asia, jonka olet omaksunut, että sinulta vaaditaan siinä asiassa paljon. Opittu tapa on vaikea hylätä myöhemmin. Harvemmin suorittaessaan osaa pysähtyä ja miettiä sitä, että suoritanko itseäni vai vanhempieni tavotteita varten. Suorittamisen saa loppumaan ottamalla itselleen aikaa, mutta on syytä paneutua sen syihin tarkoin. Kannattaakin silloin miettiä kuka minua ajaa suorittamaan? Kenen arvot tämä suorittaminen täyttää? Onko minua ohjailtu tekemään tietyllä tapaa? Onko elämäni ollut kapeaa ja jonkun sanelemaa, etten ole saanut tehdä niinkuin tahdon? Olenko ajautunut toteuttamaan vanhempieni toiveita tai miellyttämään heitä?
Millaisesta ajattelusta voi olla hyötyä?:
Luonteeltaan peruskiltti ihminen ajautuu helposti toteuttamaan muiden käskyjä, tavoitteita, toiveita tai miellyttämään muita. Tämä on kuitenkin todella väärin, koska jokainen on oman elämänsä päähenkilö viimeistään ollessaan 18v. Jokaisella on oikeus omiin arvoihinsa, tavoitteisiinsa, toiveisiinsa ja ennen kaikkea oikeus tunnistaa ne omat rajat mikä itselle on tarpeeksi. Vaikka ei itse vaatisikaan itseltään liikoja opiskelussa, saattavat vanhempien vaatimukset ylittää sinun omat rajasi kun lähdet miellyttämään heitä. Tämän vuoksi kenenkään ei tulisi koskaan määritellä tai sanoa minkä verran töitä tai opiskelua on kenellekkin tarpeeksi. Ei, muut eivät voi sitä tietää. Ole itsesi herra ja palvele itsesäsi omassa elämässäsi, silti kuitenkaan unohtamatta muiden mielipiteitä. Kuuntele mitä muilla on sanottavaa, mutta älä rakenna toimintaasi sen perusteella. Ja ei. Tämä EI ole itsekästä ajattelua, vaan itsensä ja omien rajojensa kuuntelua. Vain sinä tiedät mikä on riittävästi. Tämänkin asian pystyy kuulostelemaan itseltään siten, että kysyy itseltään "nautinko minä tästä mitä teen tällähetkellä?". Niin kauan kuin jonkin asian tekeminen tuntuu hyvältä on sen tekeminen ajallisesti ja voimavarallisesti kohtuuden rajoissa. Jos jostakin asiasta tulee puskemista tai pakkopullaa niin silloin ollaan jo matkalla suonsilmään.
Miten luonteessa oleva kiltteys tulee huomioida ja tiedostaa?:
Onko sinun vaikea sanoa ei? Tai koetko, että olet huono ihminen, josset miellytäkkään perhettäsi, ystävääsi, kumppaniasi tai läheistäsi hänen toivomallaan tavalla? Kiltteys itsessään on ihanaa ja mahtava luonteenpiirre, mutta sillä on kääntöpuolensa. Kilttinä ihmisenä on helppo lähteä sille tielle, että pyrkii olemaan juuri sitä mitä muut haluavat. Tai tämä voi näkyä yksinkertaisimmillaan siinä, ettei osaa olla muuta kuin mitä vanhemmat sinusta vaativat. Kun tähän lähtee mukaan on sitä vaikea pysäyttää. Oma aika ja omat rajat on silloin löydettävä ja käytävä keskustelua itsensä kanssa ja uskallettava sanoa vastaan. Tähänkin sopii hyvä ajatus, jolla asiaa voi kuulostella itseltään, "Kohtelenko itseäni niinkuin kohtelen ystäviäni?". Lempeys ja armollisuus itseään kohtaan ovat todella vaikeita suorittajalle. Meidän tulisi muistaa, ettei ole itsekästä olla itsellen armollinen. Se ei tee huonoksi ihmiseksi, itsekeskeiseksi tai pahaksi. Itseään tulisi kohdella kuin ystäviäkin.
Rajojen vedon vaikeus?:
Omien rajojen löytämisessä on tärkeää luopua sen hetkisestä suorittamisesta ja alkaa miettimään mikä minulle itselleni on tärkeää? Mistä minä nautin? Itsensä nostaminen esille ei ole haitaksi jos kyse on itsensä tutkimisesta. Rajat alkavat hahmottua kun tidedostat miten olet toiminut ennen ja miten haluaisit toimia nyt kun saat itse päättää. Saat suunnitella ja olla luova oman arkesi suhteen, hoitaa asiat omalla tavallasi, noudattaa omia arvojasi, löytää itsesi, olla asioista sitä mieltä mitä olet ja ennen kaikkea oppia olemaan tätä kautta armollinen itsellesi kun teet vain asioita, joista sinä pidät!♥
Rakkautta jokaisen jouluun ja mietiskelyä omasta itsestään ja ympäristön vaikutteista♥
♥:Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti