Moikka! Tällä kertaa puhun itsensä kuuntelusta tämän vuoden yhtenä tavoitteenani. Loppusyksystä käyneen uupumuksen/ylikuormituksen myötä tätä taitoa on ollut pakko ruveta harjoittelemaan tietoisesti.
Nyt kun palaan syksyyn ajatuksissani ja käyn hieman läpi sitä mitä silloin koin ja tunsin tunnistan sieltä aika vähäistä kehon ja mielen kuuntelua. Saatoin perjantaina olla koulussa 8-13 tai 14 ja ajaa sen jälkeen vajaan 2h kotiin koulusta, kotia päästyäni aloin monesti laittamaan ruokaa tai pakkaamaan kamojani salille, saatoin mennä salille ensin pt-asiakkaani kanssa ja oli pitänyt miettiä etukäteen mitä hänen kanssaan katson ja teen ja tämän jälkeen kello saattoi olla jo aika paljon ja halusin silti tehdä vielä oman treenini päivän päätteeksi. En miettinyt sitä, että jaksanko minä oikeasti omat treenini vielä, olenko väsynyt, suoritanko kaikkea, yritänkö olla mahdollisimman tehokas vai olisiko nyt vain parasta jättää oma treeni tekemättä ja nukkua väsymys pois? Muistan kuinka minusta monesti tuntui todella väsyneeltä kun raahauduin myöhään tai aikaisin salille omat treenit mielessäni. Olin niin intoa täynnä koko pt-hommasta ja halusin antaa paljon asiakkaalleni, tukea häntä ja neuvoa kaiken parhaimpani mukaan. Olin niin onnellinen, innoissani ja kikseissä siitä mitä pääsen tekemään, se oli juuri sitä mitä rakastan tehdä ihmisten ja liikunnan parissa. Mutta innostuksesta sokaistuneena unohdin yksinkertaisesti itseni. Kuulin välillä muilta kommentteja siitä, että "muistathan sinä levätä?", ja minä siihen "joo joo, kaikki on hallussa". Noh kaikki oli hallussa, kunnes pallo ei enää pysynytkään käsissäni ja väsyin totaalisesti.
Jotenkin minun on todella vaikeaa jarruttaa itseäni silloin kun innostun jostakin, teen jotain mistä nautin täysillä tai koen sen mitä teen todella mukavaksi. Jostain syystä saan ihan älyttömästi boostia siitä, jos näen, että voin antaa jollekkin ihmiselle jotain liikunnan parissa ja saada hänet nauttimaan liikunnasta. Sen kaiken innostuksen ja onnen keskellä on vaikea vetää rajoja itselleen ja hommilleen. Pitäisi muistaa pysähtyä ja karsia jostakin hommista, omista treeneistä tai opiskelusta. Mutta jos kaikki nämä ovat niin koukuttavia, ettet haluaisi? Silloin se onkin todella vaikeaa kuunnella omaa itseään. Positiivista on kuitenkin se, että tunnistan itsestäni ylikierroksia silloin, kun olen sellaisten asioiden äärellä, jotka minua kiinnostavat eniten, ovat intohimoni tai saavat minut kaikista onnellisimmaksi. Tämä kertoo siitä, että olen löytänyt jotain mikä on minun juttuni ja jota haluan tehdä, jopa ehkä työkseni. Samalla tämä kertoo siitä, että minä todella tarvitsen off-aikaa näistä itselleni todella inspiroivista ja kivoista asioista. En jaksa puskea näitä asioita samalla ilolla ja draivilla, jossen ota niistä välillä taukoa.
Tauon ottamisen lisäksi täytyy alkaa laskemaan omaa vaativuuttaan työtä, opiskelua ja asioiden tekemistä kohtaan. Vaativuus on asia, jota tulee helposti haalittua liikaa. Vaadin itseltäni yllättävän paljon kaikkea mm. aikatauluja, täydellisyyttä opiskelussa ja töissä, jotka inspiroivat minua, aikatauluja arjessa, hyviä treenejä, onnellisuutta, energisyyttä, tehokkuutta, siisteyttä, esteettisyyttä ja ennen kaikkea kaiken pitää olla juuri eikä melkein. Thats me...But WHY??? Miksi en riitä itselleni? Tähän voisin vastata en riitä itselleni, koska somessa näkee paljon hienoja hetkiä ikuistettuna, kaikki on täydellistä, kukaan ei itke eikä ole heikko, treenatessa on aina kivaa, onnellisia ollaan ja samalla raadetaan paljon töitä, ollaan aina menossa, on kiire ja ennen kaikkea se, että puhutaan muille vain siitä kuinka ihanan enrgisiä ollaa, jaksetaan ja voidaan hyvin (vaikka todellisuus olisi aivan muuta). Uskotaan itsekkin siihen valheeseen mitä muille kerrotaan, "Menee hyvin, mutta aika kiireistä kuten kaikilla ja treenaankin tämän kaiken lisäksi kovaa". Itselleen riittäminen ja vaativuuden laskeminen lähtee siitä, ettei enää verrata itseämme someilluusioon nimeltä "täydellinen elämäni ja minä" Joten eikö vain voitaisi kantaa kortemme yhteiseen kekoon ja kertoa välillä somessa niistäkin hetkistä kun emme ole pirteitä, energisiä, meikattuja, huoliteltuja, töistämme huolimatta urheilullisia, hyvinvoivia ja täydellisiä. Ei kaiken tarvitse olla täydellistä tai täysin järjestyksessä. Luova kaaos ja epäjärjestys ovat siis todella sallittuja ja enemmän kuin tervetulleita. Jos vertailisimme itseämme vähemmän muiden jaksamiseen osaisimme ehkä kuulla sen oman sisäisen äänemme, joka yrittää vahvan vaativuuden äänemme alta huutaa "pysähdy, olet väsynyt!!!" Yhteiskunnan vaikutusta on vaikea täysin sulkea pois, koska nykyään pitää olla entistä tehokkaampi sitä toitotetaan, joka kanavassa. Onneksi nykymaailman hyvinvointi boomi laittaa kuitenkin kapuloita yhteiskunnan tehokkuusajattelua puoltaviin rattaisiin!
Mistä kehonkuuntelu kannattaa sitten aloittaa? Jos olet jo ajautunut elämässäsi tilanteeseen, jossa tarvitset ammattiapua hae ensin sitä. Jos puolestaan et, mutta koet olevasi kiireinen ja stressaantunut suosittelen sinua perehtymään niihin tekijöihin, jotka kiirettä ja stressiä sinulle aiheuttavat ja miksi ehkä toimit niinkuin toimit? Itselleni valtaisa apu on ollut ammattiavusta ja Kimmo Takasen kirjasta Tunne Lukkosi. Tässä lainattu kuvaus kirjan sisällöstä adlibriksen sivuilta "Tiedosta tunnelukkosi ja vapauta itsesi saamaan se, mitä todella tarvitset! Tunnistamalla menneisyytesi vaikutuksen kasvat entistä eheämmäksi aikuiseksi.
Vaaditko itseltäsi kohtuuttomia? Uhraatko omat tarpeesi? Joudutko toistuvasti hankaliin tilanteisiin ihmissuhteissasi? Tiedätkö järjellä, että jokin toimintatapasi on sinulle haitallinen, mutta et pysty muuttamaan itseäsi? "
Kirjasta on moneksi, sinun ei tarvitse olla elämäsi pohjalla lukeaksesi sen. Se avaa toimintatapojasi ja kyselee sinulta haastavia ja osin ahdistaviakin asioita elämästäsi ja menneisyydestäsi. Koin kirjan erittäin hyväksi omalla kohdallani ja nyt tiedostan itseltäni epäonnistumisen-, vaativuuden-, uhrautuvuuden- ja tunnevajetunnelukon ja pyrin työstämään niitä parhaani mukaan. Helpottavaa oli etenkin vaativuuden tunnelukon kohdalla tajuta, että enhän minä aina ole ollut vaativa itselleni ja mistä olen mahdollisesti voinut sen oppia? Nyt kun tiedän mistä olen sen oppinut on minun huomattavasti helpompi lähteä muuttamaan itseäni ja vähentämään vaativuutta itseäni kohtaan.
♥:Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti